Columbine nauroi kuullessaan sen. "Miehet ovat aina samanlaisia, olivatpa he sitten nuoria tahi vanhoja."
"Älkää aina ajatelko niin", Wade sanoi vakavasti.
"Miksi? Luulen teidän olevan oikeassa. Toin teille muutamia välttämättömiä tavaroita asuntoanne varten. Saanko katsoa sisään?"
"Tulkaa vain tupaan", Wade kehoitti nousten. "Teidän pitää antaa minulle käytökseni anteeksi. Minulla ei todellakaan ole pitkiin aikoihin ollut naisvieraita."
Hän meni sisään ja Wade seisoessaan kynnyksellä näki hänen tarkastelevan huonetta naisen kaikkinäkevin katsein.
"Sanoin isälle, että hän —"
"Neiti, isänne ilmoitti minulle jo, mistä ne voin saada, mutta en ole noutanut niitä vielä. Teen sen kumminkin heti."
"Hyvä on. Jätän nämä tavarat tänne ja palaan hieman myöhemmin", Columbine vastasi asettaen käärynsä lattialle. "Ette saa suuttua, vaikka koetankin valmistaa olonne täällä hieman mukavammaksi. Tuntuu oikein hirveältä, miten erämiehet elävät päästyään huoneihin."
"Vannon, etten kovinkaan pian näytä teille, miten kunnollinen taloudenhoitaja olen", Wade sanoi. "Siinä tapauksessa saan ehkä nähdä teidät useammin luonani."
"Te olette varmaankin ollut aikoinanne auttamaton imartelija, vai mitä?" tyttö kysyi viekkaasti.