Ja sitten he naisnaapurien tapaan alkoivat jutella syystarkastuksesta, talven piakkoin tapahtuvasta tulosta ja sen aiheuttamasta yksinäisyydestä, lapsista ja kaikenlaisesta muusta, josta lopulta päästiin henkilökohtaisempiin ja mielenkiintoisempiin asioihin.
"Ja niinkö ne asiat sitten ovat, että sinun pitää mennä naimisiin Jack Bellloundsin kanssa?" rouva Andrews kysyi hetkisen kuluttua.
"Niin, luullakseni", Columbine vastasi hymyillen.
"Hm! En ole mikään sukulaisesi enkä erittäin läheinen ystäväsikään, mutta sanon kuitenkin, että —"
"Voi älä!" Columbine keskeytti.
"Hyvä on, tyttöseni. Ehkä onkin parempi, etten sano mitään. Säälin sinua, ellet rakasta Möly-Jackia. Ennen vanhaan inhosit häntä, muistaakseni."
"En rakasta Jackia vielä, vaikka minun pitäisi rakastaa tulevaa miestäni. Mutta tahdon koettaa ja vaikka en milloinkaan onnistuisikaan, velvollisuuteni pakottaa minut sittenkin menemään naimisiin hänen kanssaan."
"Jonkun naisen pitäisi puhua asiasta Bill Bellloundsille", rouva Andrews sanoi niin julmasti, ettei se ennustanut hyvää vanhalle karjanomistajalle.
"Oletko kuullut, että olemme saaneet uuden miehenkin kartanoomme?" Columbine kysyi muuttaen puheenaihetta.
"Tarkoitat varmaankin metsästäjäänne, Hell-Bent Wadea?"