Miten kummallisen, tumman ja omituisen katseen Wilson loikaan häneen!
"Tämä on niin sinun tapaistasi, Columbine", hän sanoi. "Tiesin sinun olevan pahoillasi onnettomuudestani, mutta en voinut lähettää sinulle mitenkään sanaa."
"Pelastit Pronton minulle", Columbine vastasi kovasti värisevällä äänellä. "En voi milloinkaan kiittää sinua tarpeeksi."
"Niin, se oli hieman kummallista. Pronto pillastui. Toivon sen nyt voivan hyvin."
"Se on jo melkein terve. Tikkujen poisottaminen sen nahasta vei jonkun aikaa. Kyllä se pian paranee eikä siis herra Jack Bellloundsin taidonnäyte aiheuttanutkaan sen pahempaa."
Columbinen ääni kuulosti katkeralta hänen lopettaessaan. Moore käänsi ajattelevan katseensa hänestä muualle.
"Toivon vanhan Billin voivan hyvin", hän kysyi välinpitämättömästi.
"Oletko kertonut omaisillesi sinua kohdanneesta tapaturmasta?" Columbine kysyi välittämättä hänen huomautuksestaan.
"En."
"Ah, Wilson, sinun olisi pitänyt lähettää sana heille tahi ainakin kirjoittaa."