Tuomas. Tuossa on siis Jukola.
Juhani. Oletko sina Jukola?
Aapo. Onpa ryhtis jotenkin rauennut ja sammale tarttunut kiireellesi, kotomme armas.
Juhani. Sammale on tarttunut kultaiselle kiireellesi, kunnioitettava äitimme Jukola.
Timo. Terve, Jukola, joka nyt istut, kökötät edessäni tuossa, kauniina kuin Jerusalmi ennen.
Juhani. — — Voi! kaikkialta, mihin silmäni isken, annetaan pojalle takaisin hellän ystävän katse. Kas kuinka lempeästi tuo musta ometan akkunaläpikin myhäilee minua vastaan. Terve, sinä toivon tähti, terve!
Eero. Terve, terve sinä toivon musta tähti!
Juhani. Terve armahin lantakasa siinä alla, ihanampi onnen kukkulaa! — — (519 f.).
Tuomas. Där ligger således Jukola.
Juhani. Är du Jukola?