Tuo wettä Jordanin joelta,
Hywän wirran pyörtehestä
Wettä Wennon lähtehestä — —
Laula wettä kielelleni,
Tuolta wettä tuota kohden,
Jordanaisesta joesta.
JOTUN — Joter, Finska folkets fordna namn, hvarföre Domalder heter Jota-Dolgi, Finnarnes Baneman eller mördare, häraf är ock Fornijoti sammansatt — — Se Fornioti, Athe, Jätit.
JOUKKAWAINEN, En Jätte, som ville täfla med Wäinämöinen; men Wäinämöinen stack honom genom hjertat med et spjut; då Nuori-Joukawainen anropade alla Gudamagter så til lands som sjös, och äfven i sin nöd vände sig til J. Maria, som på en natt läkte såret, så at han blef helt frisk. Han öfvertalte sedan Wäinämöinen, at sjunga, hvaraf mörkrets portar öpnades, luften daldrade, klipporne brusto; härom heter det i Runan:
Leuwat liikku, pää järisi,
Kiwet rannalle rakoovvi,
Paaet paukku kalliolla,
Wäinämöisen laulaissa;
Portit pohjalla repesi,
Ilman kannet katkieli,
Wäinämöisen laulaissa.
Joukawainen mötte Wäinämöinen på en väg och retade honom, hvarom Runan berättar sålunda:
Ennen Wanha Wäinämöinen
Ja tuo nuori Joukkawainen
Tulit tiellä wastuxuta,
Aisa aisahan takisti;
Wembel tarttui wembelehen — —
Joukaivainen sade då i sin ungdoms hetta:
Se nyt tiellä olkohon,
Joka tienneepi enemmin;
Se tieldä pois poiketkohon,
Joka tienneepi wähemmän.
Muistan meret kynnetyxi,
Sarka jaot sauwwotuxi,
Ilma pielet pistetyxi,
Mäet myllermöitetyxi,
Kiwet luoduxi kokohon.
Jussit & extendi campos, subsidere valles,
Fronde tegi silvas, lapidosos surgere montes.
Ovid. metamorph, Lib. I: v. 43, 44.