Hon dref harar i gillren och vippsnarorne i lag med Ukkonen hvarföre harfångarne bedja:
Puhas Mehtolan Emäntä,
Metän kultanen Kuningas!
Kuk on laiska kulkemahan,
Sitä sijmalla siwalla,
Karkota kari perällä,
Mieluusta mehtolasta —
Se Ukkonen.
Ifrån Mehtola och Tapiola, skulle Mehiläinen anskaffa honing til sår- smörja. Se Mehiläinen.
MERI-TURSAS, En strand-bo; kallas partalainen, dels för det han vistades vid hafs-stranden, dels för sit långa våta skägg, hvarmed han krystade Pohjolas dotter som blef moder för 9 barn, alla afgrundens foster. Se Pohjolan imbi.
Synty Neitsy Pohjolassa,
Impi kylmäsä kylässä,
Jok' ei suostu sulhaisihin,
Mielly miehiin hywiin;
Kuin tulowi immintuska,
Pakko neitosen panexen,
Syxiin syöstäxen mereen,
Kalsoin aaltoin ajaxen.
Meri Tursas partalainen
Teki neiden tiinehexi,
Meren kuohuilla kowilla,
Weden wankan waalehilla;
Teki pokoa yhexän,
Yhestä watanwäestä;
Piilotteli poikiahan
Alla wijden willa waipan
Sarka kauhtanan kahexan;
Nimitteli poikiahan:
Minkä pani pakkaisexi — — —
METELIWAARA, Se Waarat.
METZISTÖ, En skogs-lund, där afguden bedrefs. Item, idolum, forte
Priapus. — 2. Reg. 23; 6: 7.
METZÄN-EUKKO, Tapios hustru, Metän Emäntä; anroptes af Jägare, at gifva villebråd. Syntes stundom, då hon var gunstig med gyldene ringar och insvept i gyldene duk. — — — Men onådig viste sig med ringar af vidje-länkar och med ris-ruska. Henne til heder skulle sjungas Messän miehin wirsi, då man gick ut til skogs: Hon var ej blid då Jägaren sjöng:
Mielestä Metän Emännen,
Usein hywän Emännän
Sormet kulta sormuxisa,
Käet kulta käärehissä,
Jotk on soaanut[9] annillahan;
Usein pahan Emännän
Sormet wihta sormuxissa,
Käet wihta kääreissä,
Aina auttamattuessa.[10]