Frances Ridley Havergal oli englantilainen uskonnollinen runoilija ja virsirunoilija. "Take my life and let it be" ja "Thy life for Me" ovat kaksi hänen parhaiten tunnettua virttään. Hän sävelsi myös virsiä sekä kirjoitti teoksia lapsille ja uskonnollisia kirjoituksia. Hän ei vaatinut itselleen näkyvää paikkaa, mutta erottuvan yksilöllisyytensä ansiosta hän hyödynsi markkinaraon, jonka hän yksin pystyi täyttämään.

Frances Sheridan oli angloirlantilainen romaani- ja näytelmäkirjailija.

Frances Trollope, s. Milton, oli brittiläinen kirjailija.

Francesca Caccini oli italialainen säveltäjä, luutisti ja laulaja. Hän oli säveltäjä Giulio Caccinin tytär.

Francesca Simon on yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti Häijy-Henri -kirjasarjastaan, joka kertoo luokkatovereitaan ja pikkuveljeään kiusaavasta kouluikäisestä Henri-pojasta.

Francesco Domenico Guerrazzi (1804–1873) oli italialainen poliitikko ja kirjailija. Hän oli Giuseppe Mazzinin ystävä. Hän oli usein vankeudessa ja maanpaossa poliittisten vakaumustensa vuoksi.

Francesco Guccini on italialainen laulaja-lauluntekijä ja kirjailija. Debyyttialbuminsa vuonna 1967 julkaisseen Guccinin sanoituksissa on taiteellisten ansioiden ohella myös selkeä poliittinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Guccinin muusikon uran kulta-aikaa oli 1970-luku. Hänen esikoisromaaninsa julkaistiin 1989, ja lisäksi hän on työskennellyt satunnaisesti elokuvanäyttelijänä.

Francesco Guicciardini oli italialainen historioitsija ja valtiomies. Häntä on pidetty ensimmäisenä modernina historiankirjoittajana.

Francesco Landini oli italialainen säveltäjä. Landini eli suurimman osan elämästään Firenzessä.

Francesco Patrizi da Cherso (1529–1597) tunnettu myös nimillä Franciscus Patricius ja Frane Petric, oli italialainen filosofi ja luonnontieteilijä. Hän kehitti omintakeisen maailmankaikkeuden selitysteorian. Sen mukaan avaruus jatkuu samanalaisena äärettömyyksiin - mitään sisäkkäisiä taivaankansia tai viidettä alkuainetta ei ole olemassa. Tähtienvälinen ääretön tyhjyys on täynnä auringon säteilemää valoa. Tämä valo aiheuttaa kaikki materiaalisen maailman tapahtumat. Se muuntuu perusalkuaineiksi kuumaksi ja kylmäksi, ja näiden vuorovaikutuksesta syntyy kaikki aine. Patrizi myönsi että maapallo pyörii oman aksenlinsa ympäri, mutta ei uskonut sen kiertävän Aurinkoa. Vaikka Aurinko oli keskeinen tekijä maailmassa merkitykseltään, Patrizi ei pitänyt sitä maailmankaikkeuden keskipisteenä.