François de Salignac de La Mothe-Fénelon oli ranskalainen piispa ja kirjailija.

François Pierre Guillaume Guizot oli ranskalainen poliitikko ja historioitsija.

François Hédelin, myös nimellä abbé d'Aubignac, (1604–1676) oli Aubignacin apottikunnan apotti ja ranskalainen kirjailija. Hän osallistui aktiivisesti ajan kirjallisiin kiistoihin. Asettuen kuuluisassa "vanhojen ja modernien kiistassa" jyrkästi modernien puolelle hän Iliadissa havaitsemiensa epätasaisuuksien perusteella epäili runoelman yhtenäisyyttä ja arveli, että se oli alun perin koottu pienemmistä lauluista. Hänen ajatuksiaan kehitti sittemmin saksalainen tutkija F. A. Wolf teoksessaan Prolegomena (1795).

François Mauriac oli ranskalainen kirjailija. Häntä pidetään yhtenä 1900-luvun suurimmista katolisista kirjailijoista.

François Ponsard oli ranskalainen näytelmäkirjailija. Hän aloitti 1837 asianajajana kotikaupungissaan, mutta siirtyi sitten kirjallisuuden pariin. Hän julkaisi muun muassa käännöksen lordi Byronin Manfredista.

François Quesnay oli ranskalainen taloustieteilijä ja lääkäri. Hän aloitti uransa kirurgina ja lääkärina ja toimi muun muassa Madame de Pompadourin henkilökohtaisena lääkärinä. Quesnay kiinnostui taloustieteestä 55-vuotiaana ja kirjoitti muun muassa kaksi artikkelia Encyclopédieen. Hänen tärkein teoksensa oli Tableau économique, jossa hän esitteli fysiokratistisen talousjärjestelmän.

François Rabelais oli ranskalainen renessanssiajan humanisti ja kriittis-humoristinen kirjailija.

François Villon, oli ranskalainen runoilija keskiajan lopulla. Hän lienee ollut aikansa tunnetuin ranskalainen kirjailija. Romantikot pitivät häntä ”kirottujen runoilijoiden” edeltäjänä.

François-Auguste Parseval-Grandmaison oli ranskalainen runoilija ja Ranskan akatemian jäsen. Hän on matemaatikko Marc-Antoine Parsevalin nuorempi veli.

Françoise Mallet-Joris oli belgialainen kirjailija, joka työskenteli ranskan kielellä. Hän oli kirjailija Suzanne Lilarin tytär.