Frank Wedekind oli saksalainen näytelmäkirjailija ja näyttelijä. Hänen näytelmänsä ennakoivat ekspressionismia, ja hän vaikutti vahvasti eeppisen teatterin kehitykseen.

Franklin Delano Roosevelt, joka tunnetaan yleisesti lyhenteellä FDR, oli Yhdysvaltojen 32. presidentti (1933–1945). Roosevelt kuului Yhdysvaltain demokraattiseen puolueeseen. Hän on Yhdysvaltojen historian ainoa presidentti, joka on valittu virkaansa useammaksi kuin kahdeksi kaudeksi, mikä ei perustuslakiin myöhemmin tehdyn lisäyksen mukaan olisi nykyään enää mahdollistakaan. Ennen presidentin virkaa Roosevelt oli New Yorkin osavaltion senaatin jäsen (1911–1913), Woodrow Wilsonin kabinetin apulaislaivastoministeri (1913-1920) ja New Yorkin kuvernööri (1929–1932).

Frans de Cort (1834−1878) oli flaamilainen runoilija. Cortin runollinen mielikuvitus ei ollut korkealentoinen, mutta sen sijaan hänen runoissaan on tunteen syvyyttä ja tunnelmallisuutta. Hän ylistää etupäässä kodin ja avioliiton tuottamaa onnea. Hänen runokokoelmiansa ovat Liederen, Zingzang (1866) ja Liederen (1868). Cort käänsi äidinkielelleen ulkomaisia runoilijoita.

Frans Emil Sillanpää (16. syyskuuta 1888 Hämeenkyrö – 3. kesäkuuta 1964 Helsinki) oli suomalainen kirjailija.

Frans Gunnar Bengtsson oli ruotsalainen prosaisti ja runoilija.

Frans Mikael Franzén oli suomalainen runoilija, kirkonmies, Härnösandin piispa, professori ja akateemikko.

Frans Sammut oli maltalainen romaani- ja tietokirjailija.

Frans Teodor Hedberg (1828–1908) oli ruotsalainen näytelmäkirjailija, joka julkaisi myös novelleja. Hänen tunnetuimmat työnsä ovat eräät huvinäytelmät ja historialliset näytelmät Dagen gryr (1863) ja Bröllopet på Ulfåsa (1865). Hän oli Tukholman kuninkaallisen teatterin palveluksessa vuosina 1862–1881.

František Halas oli tšekkoslovakialainen runoilija, toimittaja ja kustannustoimittaja.

František Ladislav Čelakovský (1799−1852) oli tšekkiläinen runoilija, kääntäjä ja toimittaja.