Georg Ostrogorsky oli jugoslavialainen historioitsija. Hän oli alkujaan venäläinen.

Georg Rudolf (Rodolf) Weckherlin oli saksalainen runoilija ja Württembergin herttuan hovirunoilija. Weckherlin muutti 1607 Ranskaan ja 1620 Englantiin. Jaakko I ja Kaarle I antoivat hänelle merkittäviä diplomaattisia tehtäviä eri hoveissa. Weckherlin oli Saksassa renessanssirunouden varhaisia uranuurtajia.

Georg Simmel oli saksalainen sosiologi ja filosofi. Sosiologina hän oli tieteenalan ensimmäistä sukupolvea maassaan, ja filosofina hänet voidaan lukea saksalaisen elämänfilosofian (Lebensphilosophie) edustajiin. Hänen vanhempansa olivat kumpikin taustaltaan juutalaisia, mutta hänen isänsä oli kääntynyt katolilaiseksi ja äitinsä luterilaiseksi.

Georg Stiernhielm oli ruotsalainen hallintomies, kielitieteilijä, yleistieteilijä ja runoilija. Häntä on kutsuttu "Ruotsin runouden isäksi", joka otti ensimmäisenä käyttöön antiikin runomittoja Ruotsin kirjallisuudessa teoksessaan Hercules (1658).

Georg Trakl oli itävaltalainen runoilija, joka oli saksankielisen ekspressionismin merkittävin edustaja.

Georg Wilhelm Friedrich Hegel oli saksalainen filosofi, jonka vaikutus on luultavasti ollut vahvimmillaan metafysiikassa, historianfilosofiassa sekä poliittisessa filosofiassa. Häntä pidetään saksalaisen idealismin tärkeimpänä edustajana. Hänen ajatuksillaan oli suuri vaikutus marxismiin. Hänen ajatustensa mennessä pois muodista Manner-Euroopassa syntyi Britanniassa anglohegeliläisyys, josta tuli muutamaksi vuosikymmeneksi Britannian hallitseva filosofinen koulukunta.

George Andrew Romero oli kanadalais-yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hänen tunnetuimmat elokuvansa ovat modernin kauhun ehkä merkittävin elokuva Elävien kuolleiden yö sekä sen kolme jatko-osaa Dawn of the Dead, Elävien kuolleiden päivä ja Kuolleiden valtakunta.

George Alec Effinger oli yhdysvaltalainen tieteiskirjailija.

George Arliss oli brittiläinen Oscar-palkittu näyttelijä.

George Bancroft oli yhdysvaltalainen historioitsija ja valtiomies, jota on kutsuttu yhdysvaltalaisen historiankirjoituksen isäksi.