KASVIKUNNAN ETUVARTIJAT.
Syksyn etuvartiojoukkue oli saapunut tuoden muassaan kirkkaita, raittiita aamuhetkiä, sumuisia selkiä, huurretta, riihentuoksua ja punoittavia puolukoita. Kesän lämmin vihreä oli vähitellen vaihtunut syksyn raittiimpiin, hienoihin, loistaviin väreihin, lehtikeltaiseen ja lehtipunaiseen — luonnon viimeiset tuliset jäähyväiset kesälle! —
Missä sekametsä kuvastuu kimmeltävään ranta-aallokkoon, siellä ovat värit erikoisen kauniit. Niin — epäilemättä kilpailevat hakamaamme tähän vuodenaikaan — sanoisimmeko kevätsyksyllä — amerikkalaisten lehtimetsien, mangnoliain ja vaahterain valtakunnan kanssa, jos kohta eivät saavuta niiden valtavaa väririkkautta.
Korkkisoluja on muodostunut varren ja lehtien välille estäen kaiken ravintonesteiden kulun. Vanhat lehdet, kesän kauneimmat koristeet, on tuomittu kuolemaan muutettuaan värinsä. Yksitellen putoavat ne sulavalla liikkeellä maahan, heleän kullankeltaiset vaahteranlehdet etunenässä. Niitä seuraavat sitten punaisina hehkuvat pihlajanlehdet, keltaiset koivunlehdet ja niin edelleen toinen toisensa perästä — valon värilämpimät kyynelet pimeän voittokulkueen lähestyessä.
Ennen pitkää seisovat lehtipuut paljaine, joustavine oksineen valmiina vastaan ottamaan syysmyrskyjen musertavaa syleilyä. Suorina, valkoisina marmoripilareina kohoavat niiden joukossa koivut, alustanaan pudonneitten lehtien muodostama itämaisin värein loistava pehmeä matto.
Suursyksy pimeänä, myrskyineen, sateineen on alkanut kulkunsa yli maiden, vesien. —
Kuolemaa seuraa kuitenkin aina elämä!
Kuolleet lehdet muuttuvat syyskosteuden vaikutuksesta ihanaksi ruokamullaksi. Kaiken katoavaisuus ei pidä enää paikkaansa — mullasta kohoaa keväällä uutta kasvillisuutta. Kuolleet lehdet ovat eläneet aikansa kesän ihanana kauneutena, ne ovat suorittaneet tehtävänsä, jolla on ollut mitä suurin merkitys.
Nehän ne ovat muuttaneet ravintoaineet siihen muotoon, että kasvit voivat käyttää niitä hyväksensä; nehän antavat Pohjolan maisemille tuon erikoisen leimansa; ne antavat pikkulinnuille sopivia pesimis- ja olinpaikkoja; suuremmille eläimille suojaa polttavaa aurinkoa vastaan, puhumattakaan niiden hyödystä ravintona. Ne tasoittavat ilmaston pitäen yllä kasvien menestymiselle tarpeellista kosteutta. Lahonneet lehdet ovat hakamaiden kasviston parasta ravintoa, tehden nuo maat kotieläimille soveliaiksi laidunmaiksi. Puutarhuri valmistaa niistä parhaimman multansa.
Veteen liuenneet ravintosuolat, joita kasvit ottavat juuriensa avulla maasta, eivät ole siinä muodossa, että kasvit ilman muuta voisivat käyttää niitä hyväkseen. Ne johdetaan sen vuoksi lehtiin, joissa samoin kuin ilmasta otetusta hiilihaposta ja vedestä muodostuu lehtivihreän avulla kasveille sopivaa rakennusainetta.
Maassa on kuitenkin suuri joukko ravintoaineita, joita korkeimmat kasvit eivät ollenkaan tahi vain hyvin hitaasti voivat ottaa itseensä. Ne tarvitsevat näin ollen apulaisia, ravintoaineiden kuljettajia.
Tuo tärkeä tehtävä on uskottu alempien kasvien ryhmälle ja niistä lähinnä sienille. Sienien luokkaan kuuluu suuri joukko erilaisia kasveja pahamaineisista mikroskoopillisista jakosienistä (bakteerit) aina suuriin, komeisiin helttasieniin saakka. Kiinnitämme huomiota tällä kertaa vain jälkimmäisiin.
Kun sienillä ei ole lehtivihreätä, voivat ne ottaa maasta vain valmiiksi valmistettuja ravintoaineita lahonneista kasvi- ja eläinjätteistä. Yhtä nopeasti kuin ne lämpiminä, kosteina syysöinä kasvavat, yhtä upeasti ne kuolevat ja mätänevät, tullen siten suorastaan kasvikunnan käytettäviksi. Lyhyen elämänsä ja nopean kuolemansa kautta ne tuottavat korkeammille kasveille monta tärkeää ravintoainetta, jotka olisivat jääneet iäksi käyttämättöminä maahan.
Sienien parhaimpia olinpaikkoja ovat tiheät sekametsät, joissa suuret lehtimäärät mätänevät varjostavien puiden alla. Mutta tavataan niitä vähin muuallakin: hakamaissa, havumetsien sisämailla, peltojen aukeilla, keskellä piikkistä ruissänkeä tahi reunustavat ne pihoja, teitä ja polkuja.
Ne ovat syksyn kukkia, jotka lehtisadon jälkeen antavat kolealle kuolleelle syysmaisemalle elämää ja väritystä. Niinkuin moniväriset kukat kesällä koristavat viheriäistä ruohikkoa, niin sienet syksyllä lumoavat silmää kauniisti loistavin keltaisin, punaisin ja valkoisin värein. Nämä värit esiintyvät — kuten vuokot ja primulat keväällä — sitä voimakkaammin syksyistä keltaista tai ruskeata maata vasten. Minkä vaikutuksen tekeekään heleänpunainen kärpässieni, vaaleat jäkälät, kellanruskeat sammalet tai tummanvihreät puolukanvarret taustanaan.
Ja sammalia, samoinkuin jäkäliäkin, on kaikkialla. Ne ovat kasvikunnan esitaistelijoita nekin. Niitä näkee kivillä ja kallioilla, ne kiipeävät ylös puihin tahi alas kosteimpiin soihin, niitä kasvaa tropiikin kuumimmista erämaista aina napamerien jääkylmiin tuntureihin saakka — paikoilla, joilla mitkään muut kasvit eivät voisi tulla toimeen.
Jäkälät syövyttävät hienoilla juurihapsillaan kovimman kiven pintaa ja kokoavat itseensä sitä tomua, jota tuuli tuo muassaan. Kaikkialla muodostavat ne ohuen multakerroksen, jotta uudet tulokkaat — korkeammat kasvit — löytävät valmiiksi katetun pöydän. Jäkälien ja sammalten hienoimmat latvat muodostavat porojen pääravinnon ja tekevät siten pohjoisten kansojen elämän heidän karuissa maissaan mahdolliseksi.
Meille, vanhoille ja nuorille, tarjoovat ne kuitenkin suurimman nautinnon väreillään, jotka ovat yhtä kauniit kesällä kuin syksylläkin. Tarkastapa veneretkilläsi järvelle päin kallistuvaa, sammalten peittämää kalliota. Mitkä ihanat värit! — Keltaista, ruskeata, viheriätä! Minkä vaikutuksen tekeekään tuossa kauniissa, luonnon itsensä muovailemassa taulussa pienet kallion halkeamassa kasvavat punamarjaiset pihlajat, tummanvihreät sianpuola-alueet tai heleänpunainen kärpässieni!
Ulompana vainiolla seisovat ukonsienet korkeina, suorina, kauniina kuin äsken maalatut huvihuoneet, joiden alla moni pikkueliö hakee turvaa syksyisiltä sateilta.
Tummille, kasvittomille maille kuusimetsässä antavat tulisesti loistavat haarukkasienet ja tuohikattoiset punikkitatit uutta elämää. Vieläpä kovaksi survotut pihamaat ja tienreunuksetkin saavat vaihtelua niillä kasvavien, hauskasti pyöristyneiden maamunien kautta.
Ja kaikki tuo ihanuus kuuluu alaspoljettuun pintakasvullisuuteen, kasvikunnan etuvartijoihin.