VANHA JALOPEURA
Jalopeura oli nuoruutensa ja voimansa päivinä ollut kovin väkivaltainen ja julma, mutta vihdoin tuli vanhuus, joka teki siitä heikon ja raihnaisen, jopa niin surkean, että kaikki uskalsivat sitä halveksia. Metsän muut pedot ja elukat kävivät kuin yhteisestä päätöksestä sen kimppuun, mikä röyhkeänä, mikä kostaakseen, mikä minkin tekosyyn vuoksi. Silloin jalopeura oli todellakin viheliäisessä tilassa, mutta tässä kurjuudessa ei mikään niin kipeästi koskenut sen sydämeen kuin se, että aasikin potkaisi sitä kalloon.