II.
He eivät olleet vielä kosketelleet taloudellisia kysymyksiä, vaikka Denry olisi tahtonut pohtia niitä. Epäilemättä Ruth piti häntä varakkaana miehenä. Tämä kävi selväksi Llandudnon-retken kuluessa. Se miellytti Denryä, mutta seuraavana päivänä hänessä heräsi pahoja aavistuksia, ja sitä seuraavana hän säikähtyi; ja kolmantena päivänä hänet tuntui vallanneen kauhu. Oikeampaa on sanoa, että Ruth piti häntä vähemmässä määrin varakkaana miehenä kuin rahojen ehtymättömänä taikalähteenä.
Hän ei suoraan sanoen voinut liikahtaakaan asunnostaan kaiuttamatta rahaa, ja usein se tapahtui aivan aavistamatta. Rantasilta, kiertävät laulajat, nukketeatteri, kylvyt, leivokset, jäätelöt, kepit, hedelmät, tuolit, soutuveneet, konsertit, makeiset, valokuvat, ajeluretket: näistä kustannuksista voi mikä tahansa osua hänen kohdalleen milloin hyvänsä he lähtivät vaatimattomalle kävelyretkelle. Olisi luullut kävelyretkiä maksuttomiksi, ilmaa ilmaiseksi! Erehdystä! Jos hän olisi rohjennut, niin hän olisi jättänyt kukkaronsa kotiin, kuten Ruth alituiseen teki. Mutta miehet ovat siveellisesti raukkoja.
Hän oli arvioinut seuraavasti: — Meno- ja paluupiletti neljä shillinkiä viikossa. Täysihoitolamaksu viisikolmatta shillinkiä viikossa. Viikkomenot kaiken kaikkiaan kaksikymmentä yhdeksän shillinkiä — tai korkeintaan kolmekymmentä.
Ensimmäisenä päivänä hän kulutti neljätoista shillinkiä kaikenlaiseen jonninjoutavaan — mikä merkitsi viiden punnan lisäkuluja viikossa! Toisena päivänä hän kulutti yhdeksäntoista shillinkiä kaikenlaiseen jonninjoutavaan, ja Ruth vaati itsepintaisesti juomaan hänen ja Nellien kanssa teetä heidän täysihoitolassaan, mistä hyvästä hänen oli tietenkin maksettava, sillä välin kun hänen oma teensä meni hukkaan naapuritalossa. Ja niin summa suureni päivä päivältä. Sunnuntain koittaessa hänen kukkaronsa avoin haava tyrehtyi kaikeksi onneksi. Ruth halusi hänet jälleen luokseen teelle. Hän kieltäytyi — joka tapauksessa hän jäi pois — ja heidän lemmenvirtansa herkän tyyni kalvo särkyi hiukan.
Ei kukaan olisi voinut arvata, että Ruth oli omalta osaltaan rahapulassa. Ritarillisena sulhasena Denry oli auttanut hänet vuokramaksun hirvittävästä rämeestä; mutta hänellä oli paljo muitakin velkoja kuin vuokra. Mutta kun hän oli saanut osan neljännestuloistaan, olivat ajatukset heti siirtyneet Llandudnoon, huvituksiin ja pukuihin. Hän ei ymmärtänyt rahan arvoa eikä oppisi koskaan ymmärtämään. Tämä kuului kenties osaltaan hänen etevämmyyteensä. Lempeä, arka, vaitelias Nellie antoi Denryn toisinaan huomata, että hänkin paheksui ystävättärensä huikentelevaisuutta. Usein Nellie pyysi vaatimattomasti saada suorittaa osansa jonkin huvituksen aiheuttamista kustannuksista. Ja Denrystä tuntui oikeudenmukaiselta, että Nellie maksaisi osansa, ja häntä halutti ankarasti ottaa rahat vastaan, mutta hän ei voinut tehdä sitä. Saattoipa hän käydä aivan yrmeäksikin, kun Nellie sellaista vaati. Tästä ilmenee, kuinka typerän ja järjettömän erilainen hän oli kuin me muut.
Nellie oli heidän seurassaan herkeämättä paitsi juuri silloin, kun he erkanivat yöksi. Niin että Denry maksoi poikkeuksetta kolmen puolesta. Mutta hän piti Nellie Cotterillista. Tämä punastui niin helposti ja jumaloi niin ilmeisesti Ruthia ja ihaili häntä itseään, ja tytön teeskentelemättömässä luonteessa oli selvä annos tervettä järkeä.
Maanantai-aamuna Denry nousi varhain palaten Bursley'iin vuokria keräämään ja kiinteistöjä hoitamaan. Hän oli kuluttanut melkein viisi puntaa yli laskelmiensa. Ellei hän olisi sattunut saapumaan Llandudnoon taskussaan osa edellisen viikon vuokrarahoja, hän olisi joutunut "kiipeliin", kuten Kaupunkiviisikossa sanotaan.
Bursleyssä ollessaan hän mietti melko lailla. Elokuussa ei Bursley kannusta mihinkään muuhun kuin mietiskelyyn. Äiti teki työtä tapansa mukaan. Denryn selonteko kihlautuneiden elämästä Llandudnossa oli hyvin hämärä.
Tiistai-iltana hän palasi Llandudnoon, ja hänen ajatustensa yleisestä juoksusta huolimatta sattui kerta vielä, että hänen taskujaan pullisti osa viikon vuokrarahoja. Hän ei tietänyt tarkalleen, mitä tapahtuisi, mutta sen hän tiesi, että jotain tapahtuisi; siitä yksinkertaisesta syystä, ettei tätä menoa voisi jatkua, ellei jotain tapahtuisi. Ellei syntyisi riitaa, keskinäistä sopimusta tai ihmettä, tyhjentäisi kolmen kuukauden kihlausauvo Ruth Earpin rinnalla hänen tulolähteensä ja tuhoisi hänen maineensa miehenä, joka kykeni aina suoriutumaan ratkaisutilanteesta.