ENSIMMÄINEN RANGAISTUS PETOLLISUUDESTA.
Ulkoasiain-ministeriö voi sentään ainakin muuttaa kantaansa ja asettua kannattamaan hyvää asiaa, sen sijaan että alentaa sitä saivartelevilla puolusteluillaan. Sillä katsokaahan, mikä on ollut ensimmäinen tulos tuosta Belgian-hölynpölystä! Se aiheutti sen välttämättömän johtopäätöksen, että kun viimeinenkin saksalainen oli karkoitettu Belgian maaperältä, silloin rauhaarakastava Englanti, suoritettuaan vastahakoisen tehtävänsä tässä järkyttävässä sodassa, vetäytyisi tyynesti erilleen kamppailusta ja jättäisi liittoutuneiden tehtäväksi selvittää asiat Potsdamin kanssa. Asquithin Mansion Housessa pitämän puheen jälkeen liittoutuneet vaativatkin täydellä syyllä meitä hyväksymään juhlallisen sopimuksen, jonka mukaan kaikkien oli pysyttävä yhdessä aina sodan loppuun asti. Tämän johdosta on tehty surkean laiha yritys osoittaa, että epäluotettava asianosainen olikin Ranska, jonka Kaiser muka koetti lahjomalla saada erilleen. Muuta ei voi sanoa kuin että sellaisille henkilöille voi syöttää mitä tahansa, jotka uskovat, että yksikään hallitus Ranskassa uskaltaisi nyt tarjota Ranskan kansalle rauhan hinnaksi muuta kuin Elsassia ja Lothringia tai että toistaiseksi voittamaton ja todellakin mestarillisesti etenevä Kaiser (kuten silloin näytti) uskaltaisi tarjota Ranskalle sellaista maksua. Tietysti meidän oli hyväksyttävä vaatimus; mutta ellei pääministerin oma menneisyys olisi estänyt häntä asettumasta kansan suosimalle kannalle, niin meidän ei olisi epäilty mahdollisesti vetäytyvän pelistä, kun tekopyhyytemme vaatimukset olivat tulleet tyydytetyiksi. Hän olisi tietänyt, että me emme puolusta sopimusta, joka sattumalta on jäänyt Pariisin, Praagin, Berliinin ja kaikenkaltaisen ja -aikaisten sopimusten rippeiden joukkoon ainoana europpalaisena sopimuksena, mikä tähän asti on säilynyt ilmeiseltä loukkaukselta: me kannatamme sotaa sen vuoksi, että siinä vastustetaan sotaa, sotilaspakotusta, mielivaltaa, öykkärimäsyyttä, raakaa voimaa, sotilaslakia, luokkaröyhkeyttä, sitä, mitä rouva Fawcett nimitti järjettömäksi pirullisuudeksi (jonka johdosta sanomalehdet puolustellen selittivät, että hän, ollen nainen, oli tietysti tarkoittanut muukalaisten eikä Englannin sotaa). Muistaen, mitä itse olemme sanoneet ja tehneet, voivat muutamat meistä epäillä, tokko saatana pystyy heittämään ulos saatanan, mutta vaikka tehtävä ei ole juuri langenneelle enkelille kuuluva, niin antakaamme hänen kuitenkin yrittää.