PATA KATTILAA SOIMAA.
Suvaitkaa nyt huomata, etten väitä tätä kiihotusta järjettömäksi. Omasta puolestani olen kannattanut aina hirvittävää aseistautumista ja pilkannut sitä käsitystä, ettei meillä, jotka vuosittain tuhlaamme satoja miljoonia tyhjäntoimittajille, olisi hyvinkin varaa korottaa armeijan ja laivaston aiheuttamat kustannukset kahden-, kolmen-, neljänkertaisiksi. Olen puolustanut sitä mielipidettä, että jokainen ihminen olisi pakotettava palvelemaan maatansa sekä sodassa että rauhassa. Tyhjäntoimittajat ja tuhlarit eivät omaksuneet innostuneina minun kantaani, sillä he käsittivät hämärästi minun tarkoittavan kustannuksia suoritettaviksi heidän taskustaan ja aikovan käyttää myönnytystä, ettei rikkauden pitäisi vapauttaa ihmistä sotapalveluksesta, kuvaamaan sitä, kuinka typerää oli sallia niiden vapauttaa hänet siviilipalveluksesta. Sen vuoksi minun täytyy uudelleen vakuuttaa samaa, jotta ei kukaan olettaisi minun tuomitsevan niitä, joiden toimia tässä kuvaan. Periaatteessa he olivat usein kauhean väärässä, mutta käytännössä varsin oikeassa. Mutta nyt heidän on pysyttävä tykkiensä ääressä, kun nuo tykit laukeavat. Heidän ei kannata tekeytyä viattomiksi radikaalisiksi rauhanystäviksi, ja tarpeetonta on heidän väittää, että militarismipropaganda, joka väitti sotaa Englannin ja Saksan välillä välttämättömäksi, on preussilaista julkeutta, josta Kaiseria on ankarasti rangaistava. Se ei ole oikein, se ei ole totta eikä gentlemannin kaltaista. Me sen aloitimme; ja jos he tulivat vastaan puolitiehen, kuten he tekivätkin, niin meidän asiamme ei ole moittia heitä siitä. Kun saksalaiset miekankalistajat joivat "koittavan päivän" maljan, niin he kohottivat maljan sille päivälle, josta meikäläiset laivastoliittolais-toitottajat ensinnä olivat sanoneet, että "sen täytyy koittaa". Älkäämme siis enää jatkako hölynpölyämme preussilaisesta sudesta ja brittiläisestä karitsasta, preussilaisesta Machiavellista ja englantilaisesta evankelistasta. Me emme voi vuosikausia karjua, että nämä pojat ovat oikein verikoiran rotua, ja sitten äkkiä tekeytyä gaselleiksi. Se ei käy päinsä. Kun Europpa ja Amerikka laativat sopimuksen, joka päättää tämän jutun (sillä se koskee Amerikkaa aivan yhtä paljon kuin meitäkin), niin ne eivät käsitä meitä salakavalan tyrannin ja hurjan sotamieslauman viattomiksi uhreiksi. Niiden on koetettava keksiä keino, miten nämä kaksi auttamattoman riidanhaluista ja parantumattoman pöyhkeilevää kansaa, jotka ovat ärisseet toisilleen neljänkymmenen vuoden ajan karvat pörrössä ja hampaat irvissä ja nyt kieriskelevät pitkin ja poikin hampaat toinen toisensa kurkkuun tarrautuneina, miten ne saataisiin kesytetyiksi toimimaan maailmanrauhan luotettavina vartijakoirina. Minua surettaa hävittää se sädekehän saartama pyhimyskuva, jonka brittiläinen jingo-sanomalehtimies parhaillaan näkee kuvastimeen katsoessaan; mutta se on tehtävä, jos mielimme käyttäytyä järkevästi lähestyvänä tilinteon päivänä.
Ja nyt takaisin Friedrich von Bernhardiin.