KAHDEKSASNELJÄTTÄ LUKU
Mrs General
Meidän täytyy välttämättä esittää se lahjakas lady, jolla oli siksi tärkeä asema Dorrit-perheen seurueessa, että hän ansaitsi oman rivinsä matkustavaisten luettelossa.
Mrs General oli kirkollisen mahtimiehen tytär eräästä hiippakuntakaupungista, jossa hän oli johtanut seuraelämää niin lähelle neljänkymmenen viiden vuoden ikää kuin naimaton nainen suinkin voi päästä. Jäykkä komisariaattiupseeri, kuuluisa äkseerauspaholainen, ihastui hänen arvokkaaseen käytökseensä hänen ajaessaan sopivaisuuden nelivaljakkoa kaupungin seuraelämässä ja pyysi päästä hänen vierelleen ajoistuimelle tämän valjakon vetämiin koleihin juhlavaunuihin. Kun hänen kosintaansa myönnyttiin, istui komisario erinomaisen säädyllisesti nelivaljakon perään, ja mrs General ajoi, kunnes komisario kuoli. Yhteisellä matkallaan ajoivat he kumoon monta ihmistä, jotka joutuivat sopivaisuusvaljakon tielle, mutta aina juhlallisesti ja arvokkaasti.
Kun komisario oli haudattu kaikin tavanmukaisin juhlamenoin (koko sopivaisuusvaljakko oli valjastettu hänen ruumisvaunujensa eteen ja kaikilla hevosilla oli höyhentöyhdöt ja mustat samettivaipat, vaakunakilvet kulmissa), alkoi mrs General tiedustella kuinka paljon multaa ja tuhkaa pankissa oli. Silloin kävi selville, että komisario oli pettänyt häntä sikäli, että oli ostanut itselleen elinkoron pari vuotta ennen naimisiinmenoaan eikä maininnut tästä mitään, ilmoittaen kosiessaan vain elävänsä omaisuutensa koroilla. Mrs General huomasi näin ollen varojensa huvenneen niin vähiin, että elleivät hänen mielipiteensä olisi olleet niin täydellisen säännönmukaiset, olisi hän saattanut olla taipuvainen epäilemään ruumissaarnan pätevyyttä, sikäli kuin siinä sanottiin, ettei komisario voinut ottaa mitään mukaansa.
Asioiden ollessa tällä kannalla juolahti mrs Generalin mieleen, että hän voisi ottaa muovaillakseen jonkun ylhäisen nuoren »sielun» ja opettaakseen hänelle siroa käytöstä. Tai että hän voisi valjastaa sopivaisuusvaljakon jonkun rikkaan nuoren perijättären tai lesken vaunujen eteen ja ruveta sekä ajajaksi että kaitsijaksi niiden pujotellessa seuraelämän sokkeloiden läpi. Kun mrs General puhui tästä tuumastansa papillisille ja komisariaattituttavillensa, olivat nämä niin ihastuneita siitä, että elleivät rouvan ansiot olisi olleet niin epäilemättömät, olisi näyttänyt melkein siltä, kuin he olisivat tahtoneet päästä hänestä eroon. Vaikutusvaltaisilta tahoilta annettiin runsaasti todistuksia, joissa mrs General esitettiin ilmiömäisen hurskaana, oppineena, hyveellisenä ja hienona; ja muuan arvoisa tuomiorovasti vuodatti kyyneleitäkin kirjoittaessaan todistuksen hänen täydellisyyksistään (joita luotettavat henkilöt kuvailivat hänelle), vaikkei hän milloinkaan ollut saanut kunniaa ja siveellistä tyydytystä nähdä mrs Generalia.
Saatuaan näin sekä kirkon että valtion valtuutuksen ylevään tehtäväänsä tunsi mrs General, joka aina oli elänyt yläilmoissa, kykenevänsä siihen ja alkoi tarjota palveluksiaan sangen hyvästä hinnasta. Kului jotenkin pitkä aika, ennenkuin kukaan tarvitsi niitä. Viimein muuan leskimies, maaseutulainen, jolla oli neljäntoista ikäinen tytär, alkoi hieroa kauppoja hänen kanssaan; ja joko synnynnäisestä arvokkuudesta tai keinotekoisesta valtioviisaudesta (mutta varmasti jommastakummasta) käyttäytyi mrs General niinkuin häntä paljoa enemmän kyseltäisiin kuin mitä hän itse kyseli paikkoja, joten leskimies sai ponnistella suostutellussaan mrs Generalia ottamaan hänen tyttärensä sielun ja tavat muodosteltavikseen.
Tämän luottamustoimen suorittaminen kesti liki seitsemän vuotta, jonka ajan kuluessa mrs General teki Euroopan-kierroksen ja näki enimmän osan siitä kirjavasta merkillisyyksien joukosta, joka jokaisen hienosti sivistyneen ihmisen välttämättä on nähtävä toisten ihmisten silmillä, ei milloinkaan omillaan. Kun tehtävä viimein oli päättynyt, oli avioliittokin päätetty, ei ainoastaan nuoren neidin, vaan myöskin hänen isänsä, lesken, avioliitto. Viimemainittu, jonka mielestä mrs General nyt kävi sekä epämukavaksi että kalliiksi, tuli äkkiä yhtä liikutetuksi hänen ansioistaan kuin aikoinaan tuomiorovasti ja ylisteli hänen verrattomia ominaisuuksiaan kaikkialla, missä vain suinkin luuli ilmestyvän tilaisuuksia siirtää tämä siunaus jollekulle muulle, niin että mrs Generalin nimellä oli kunniakkaampi kaiku kuin milloinkaan.
Tällä korkealla tangolla istui nyt tämä Fenix-lintu, kun mr Dorrit, joka äskettäin oli saanut omaisuutensa käsiinsä, mainitsi pankkiirillensa etsivänsä hyvin kasvatettua, lahjakasta, hyvästi perheestä lähtenyttä, hienoihin seurustelupiireihin tottunutta naista, joka kykenisi täydentämään hänen tytärtensä kasvatuksen ja olemaan heidän äidillisenä neuvonantajanaan ja kaitsijanaan. Pankkiiri, joka myöskin oli maalaislesken pankkiiri, vastasi silmänräpäyksessä: »Mrs General.»
Seuraten näin onnellisen sattuman kautta saatua johtoa ja huomaten mrs Generalin koko tuttavapiirin yksimielisen arvostelun olevan edellämainittua liikuttavaa laatua, päätti mr Dorrit ottaa vaivakseen matkustaa maalaislesken luo tapaamaan mrs Generalia. Hän huomasi arvoisan rouvan ominaisuuksien tuntuvasti ylittävän suurimpiakin odotuksia.
»Suokaa anteeksi», sanoi mr Dorrit, »jos kysyn — hm — minkä korv —»
»Niin, asia on siten», katkaisi mrs General häneltä sanan, »että tästä seikasta olen mieluimmin keskustelematta. En ole milloinkaan puhunut siitä ystävieni kanssa täällä; enkä voi, mr Dorrit, voittaa hienotuntoista arkuuttani sen suhteen. En ole, kuten toivon teidän ymmärtävän, mikään kotiopettajatar —»
»Ei suinkaan!» sanoi mr Dorrit. »Pyydän, madame, älkää millään muotoa luulko, että hetkeäkään ajattelisin niin.» Hän suorastaan punastui sellaista epäluuloa.
Mrs General taivutti vakavasti päätänsä. »Sentähden en voi määrätä hintaa palveluksille, joiden tekeminen tuottaa minulle iloa, jos saan tehdä ne vapaaehtoisesti ja välittömästi, mutta joita en voi tehdä vain maksusta. En olekaan missään enkä milloinkaan nähnyt sellaista olomuotoa kuin omani on. Se on niin erikoinen.»
Epäilemättä. Mutta kuinka sitten (ihmetteli mr Dorrit luonnollisesti kyllä) asia voitaisiin järjestää?
»En voi kieltää», sanoi mrs General — »vaikka sekin on minulle vastanmielistä — mr Dorritia kysymästä ystäviltäni täällä, minkä summan he ovat tottuneet neljänneksittäin sijoittamaan minun niinelleni pankkiini».
Mr Dorrit kumarsi myöntymyksen merkiksi.
»Sallikaa minun huomauttaa», lisäsi mrs General, »että tämän jälkeen en enää voi ottaa asiaa puheeksi, samoin kuin etten voi suostua mihinkään toisarvoiseen asemaan. Jos minulle tarjotaan kunnia tutustua mr Dorritin perheeseen — muistaakseni mainittiin kaksi tytärtä —»
»Kaksi tytärtä, niin.»
»Voin suostua vain täydellisen tasa-arvoisuuden ehdoilla, siten että asemani perheessänne tulee olemaan seuranpitäjän, suojelijan, neuvonantajan ja ystävän!»
Huolimatta siitä, että mr Dorrit oli elävästi tietoinen omasta tärkeydestään, tuntui hänestä, että mrs General pelkästään hyvänhyvyyttänsä suostui kauppaan näillä ehdoilla. Hän sanoikin melkein niin.
»Kaksi tytärtähän mainittiin?» kysyi mrs General taas.
»Kaksi tytärtä», vastasi mr Dorrit toistamiseen.
»Sentähden olisi tarpeellista», sanoi mrs General, »että siihen summaan (mikä se nyt sitten lienee), jonka täkäläiset ystäväni ovat tottuneet maksamaan pankkiirilleni, lisättäisiin vielä kolmannes».
Mr Dorrit ei viivytellyt arkatuntoisen kysymyksen tekemistä maalaisleskelle, ja saatuaan tietää, että tämä oli tottunut maksamaan kolmesataa puntaa vuosittain mrs Generalin pankkiirille, päätteli hän pahasti rasittamatta laskupäätänsä, että hänen oli maksettava neljäsataa. Koska mrs General kuului niihin kiiltäväpintaisiin esineihin, joista saa sen käsityksen, että ne ovat arvaamattoman kalliita, niin pyysi mr Dorrit juhlallisesti saada kunnian ja ilon lukea hänet perheensä jäsenten joukkoon. Mrs General myönsi hänelle tämän etuoikeuden, ja täällä hän nyt oli.
Henkilökohtaisesti oli mrs General, lukuunottaen myöskin hänen hameensa, jotka olivat tärkeänä tekijänä, arvokas, kunnioitusta herättävä, komea, kahiseva, juhlallisen pulska ja aina pystypäin, selkä suorana sopivaisuusvaljakon ohjaksissa. Hän saattoi nousta Alppien huipuille — oli tehnytkin niin — ja laskeutua Herkulaneumin syvyyksiin — oli tehnyt senkin — ainoankaan neulan tai poimun joutumatta epäjärjestykseen. Jos hänen kasvonsa ja hiuksensa näyttivät jotakuinkin jauhoisilta, ikäänkuin hän olisi asunut ylenmäärin hienossa myllyssä, johtui se paremminkin siitä, että hän oli läpeensä kalkkimaiden muodostuma, kuin siitä, että hän paranteli ihoaan orvokki-ihojauheella tai oli vanhuuttaan harmaantunut. Jos hänen silmänsä olivat ilmeettömät, johtui se arvattavasti siitä, että niillä ei ollut mitään ilmaistavaa. Jos hänellä oli vähäisen ryppyjä, johtui se siitä, ettei hänen sielunsa ollut painanut nimeänsä eikä muutakaan kirjoitusta hänen kasvoihinsa. Kylmä, vahankalpea, sammunut nainen, joka ei milloinkaan ollut erikoisesti levittänyt valoa ympärilleen.
Mrs Generalilla ei ollut mielipiteitä. Mielipiteiden muodostamisen estäminen kuului hänen menetelmäänsä hänen muovaillessaan sieluja. Hänellä oli pieni sielullinen ympyrärata raiteineen, kiskoineen, jossa hän kuljetteli muiden ihmisten mielipiteitä pienissä vaunuissa; nämä eivät milloinkaan saavuttaneet toisiansa eivätkä milloinkaan päässeet perille minnekään. Hänen sopivaisuusoppinsakaan ei voinut kieltää, että maailmassa oli paljon sopimatonta; mutta päästäkseen siitä, siirsi mrs General sen syrjään ja teeskenteli uskovansa, ettei sellaista ollut olemassakaan. Tässä ilmeni toinen puoli hänen menetelmässään — hän tunki kaikki vaikeudet kaappeihin, lukitsi nämä ja väitti, ettei vaikeuksia ollut olemassakaan. Tämä oli helpoin keino päästä niistä ja verrattomasti sopivin.
Mrs General ei tahtonut kuulla puhuttavan mistään järkyttävästä. Onnettomuuksia, kurjuutta, rikoksia ei milloinkaan saanut mainita hänelle. Mrs Generalin läheisyydessä, nukahtivat intohimot, ja veri muuttui maidoksi ja vedeksi. Sen vähän, mikä näiden poistojen jälkeen jäi maailmaan, katsoi mrs General tehtäväkseen kiilloittaa. Tässä muovailutoimintansa vaiheessa kastoi hän pienen pieniä siveltimiä suuren suuriin kiiltoöljypyttyihin ja siveli kulloinkin puheeksi tulevan esineen ja asian pinnan kiiltäväksi. Kuta enemmän halkeamia niissä oli, sitä enemmän mrs General kiilloitteli niitä.
Mrs Generalin ääni oli kiilloitettu, hän kosketuksensa oli kiilloitettu, hänen olemustaan ympäröivä ilmapiiri oli kiilloitettu. Mrs Generalin unet olisivat olleet kiilloitettuja — jos hän ylipäätänsä milloinkaan uneksi — hänen nukkuessaan nyt hyvän Sankt Bernhardin helmassa, keveiden lumihiutaleiden laskeutuessa tämän talon katolle.