XXXVI.

Theklan kertomus.

Wittenbergissä, Tammikuun 23 p. 1546.

T:ri Luther on tänään lähtenyt Wittenbergistä syntymäkaupunkiinsa Eislebeniin ratkaisemaan Mansfeldin kreivien riitaa muutamista patronati-oikeuksista.

Hän oli mennessään hyvällä mielellä ja aikoo palata kolmen neljän päivän perästä. Hänen kolme poikaansa, Johan, Martin ja Paulus seurasivat häntä. Rouva Luther on levoton ja alakuloinen hänen lähtönsä tähden, mutta toivoaksemme ilman erinäistä syytä, vaikka Tohtori nykyisin usein on ollut heikko ja kipeä.

Se unteliaisuus ja hiljaisuus, joka aina havaitaan Wittenbergissä, kun hän on poissa, on epäilemättä suurennut tämän talvisen ilman ja niitten sadetten ja myrskyjen kautta, jotka ovat paisuttaneet kaikki joet tulvilleen. Hän on todella meidän pikkuisen mailmamme isä ja kuningas; ja kun hän on meidän luonamme, näyttää koko Saksa ja mailma likemmältä meitä hänen lavean järkensä ja hänen sydämensä tähden, joka väreilee jokaisesta puutteesta ja surusta koko mailmassa.

Rouva Luther on tänään kertonut minulle, että T:ri Luther sanoi, ennenkuin hän lähti, että "hän laskeuisi ilolla kuolinvuoteellensa, jos vaan ensin saisi nähdä rakkaat Mansfeldin herransa sopineina." Hän jutteli myöskin, että hän juuri on päättänyt Genesin kommentarinsa, joita hän on kirjoittanut näinä viime kymmenenä vuotena, näillä sanoilla:

"Minä olen heikko enkä jaksa tehdä mitään enää. Rukoilkaat Jumalaa, että Hän suo minulle levollisen ja autuaallisen kuoleman."

Hän arvelee, että T:ri Luther viime aikoina on tavallista enemmän ajatellut kuolemaa, ja pelkää, että hänellä on joku sisällinen aavistus elikkä tunto pikaisesta lähdöstä.

Kuinka kauan hän on puhunut kuolemasta, niinkuin jostain toivottavasta asiasta! Kuitenkin surettaa se aina sydäntämme, kun kuulemme hänen puhuvan niin. Kun hän puhuu Tulemuksesta, niinkuin se olisi kaiken pahan loppu ja Jumalan valtakunnan alku, voimme hyvin kuunnella, mutta ei, kun hän puhuu siitä Tulemuksesta, joka olisi kaiken pahan loppu hänelle, vaan kaikkein surujen alku meille.

Nyt on rouva Luther kuitenkin saanut vähän lohdutusta hänen kirjeistänsä, jotka ovat iloisemmat, kuin ne, jotka hän viime vuonna sai Tohtorin poissa ollessa. Silloin hän neuvoi rouvaansa myymään kaikki heidän Wittenbergin omaisuutensa ja muuttamaan kartanoonsa Zulsdorf'iin, että hän tietäisi hänen kunnialla pääsneen Wittenbergistä — tuosta "itsekkäisyyden ja hekuman pesästä" — ennenkuin hän kuoli.

Hänen ensimäinen kirjeensä siitä, kuin hän tällä kertaa jätti
Wittenbergin, on kirjoitettu näin:

"Hyvälle ja rakkaalle Käthe Lutherin'alle Wittenbergiin. Armoa ja rauhaa Herrassa."

"Kallis Käthe! Tänään kello puolivälissä yhdeksän tulimme Halleen, vaikk'emme vielä ole pääsneet Eislebeniin, sillä suuri anabaptisti lähetti meitä vastaan vedentulvan ja isoja jää-möhkäleitä, jotka peittivät maan ja uhkasivat kastaa meidät kaikki uudestaan. Emmekä myöskään voineet palata Muldan vuoksi. Sentähden pysymme levollisesti täällä Hallessa molempien jokien välissä. Ei sen vuoksi, että meitä haluttaisi juoda vettä, vaan me lohdutamme itseämme hyvällä Torgau'in oluella ja Rheinin viinillä siinä tapauksessa, että Saale rupeisi raivoamaan jälleen. Me, näet, ja palveliamme ja lauttamiehet emme tahdo kiusata Jumalaa ja rohjeta vesille; sillä perkele riehuu meitä vastaan ja asuu virroissa; parempi on karttaa häntä, kuin valittaa hänen päällensä, eikä ole tarpeellista, että me joudumme paavin ja hänen joukkojensa pilkan alaiseksi. Minä en olisi uskonut, että Saale näin yltyisi ja hyökkäisi maantien ja kaikkien yli. Ei muuta tällä kertaa; vaan rukoelkaat meidän puolestamme ja olkaat hurskaat. Luullakseni olisit sinä, jos olisit ollut täällä, neuvonut meitä tekemään juuri, mitä me olemme tehneet. Jotta kerran olisimme noudattaneet sinun neuvoasi. Täten jätän sinut Jumalan haltuun. Amen. Hallessa St. Paavalin kääntymyksen päivänä.

Martinus Luther."

Hän on saanut neljä muuta kirjettä. Yksi niistä oli Helmikuun toiselta päivältä ja kuuluu näin:

"Sydämellisesti rakastetulle puolisolleni Katarina Lutherin'alle, Zulsdorf'in Tohtorinnalle, Säumarktin omistajalle ja mikä virka hänellä muutoin lienee, armoa ja rauhaa Kristuksessa; ja vanha, köyhä (ja, niinkuin minä tiedän, voimaton) rakkauteni sinulle!"

"Kallis Käthe — minä kävin kovin heikoksi matkalla likellä Eislebeniä syntieni vuoksi; vaikka, jos sinä olisit ollut siellä, olisit sanonut, että se oli Juutalaisten syntien vuoksi. Sillä lähellä Eislebeniä kuljimme kylän kantta, jossa asuu paljon Juutalaisia; ja se on totta, että kun ajoimme sen halki, puhalsi kylmä tuuli barettini (tohtorin-hatun) ja pääni läpi, niinkuin se olisi tahtonut muuttaa aivoni jääksi."

"Sinun poikasi lähtivät Mansfeldista eilen, koska Hans von Jene niin hartaasti pyysi heitä mukaansa. Minä en tiedä, mitä he tekevät. Jos olisi pakkanen, saisivat he auttaa minua vilua näkemään. Koska kuitenkin on lämmin taas, tehkööt taikka kärsikööt he mitä tahansa. Täten minä jätän sinut ja koko huoneeni Jumalan haltuun; sano terveisiä kaikille ystäville. Vigilia purificationis."

Ja taas:

"Syvästi oppineelle rouva Katarina Lutherin'alle, armolliselle puolisolleni Wittenbergissä, armoa ja rauhaa."

"Kallis Käthe — täällä me istumme ja annamme vaivata itseämme, ja olisimme mielellään poissa; mutta se ei käyne laatuun, luullakseni, ennenkuin viikon perästä. Tee hyvin ja sano mestari Filipille, että hän oikaiskoon selityksensä; sillä hän ei ole vielä oikein ymmärtänyt, miksi Herra nimitti rikkautta orjantappuroiksi. Täällä on se koulu, jossa sen saa oppia" (i.e. Mansfeldein omaisuuden-riidat). "Mutta mieleeni johtuu, että Pyhässä Raamatussa orjantappurat aina uhataan polttaa tulella, sentähden minulla on vaan enemmän kärsivällisyyttä, ja minä toivon Jumalan avulla saavani nämät kaikki hyvään päätökseen. Minusta on, niinkuin perkele nauraisi meitä; mutta Jumala nauraa häntä häpeään! Amen. Rukoile meidän puolestamme. Sanansaattaja hätii. St. Dorothean päivänä.

L. (sinun vanha rakastajasi.)"

T:ri Luther näyttää omalla, yksinkertaisella, sydämellisellä tavallansa iloitsevan vanhasta kodistaan. Aateliset ja porvarit vastaan-ottavat häntä erittäin ystävällisesti.

Kolmas kirje, jonka rouva Luther on saanut, on täynnä leikillisiä, helliä vastauksia hänen huoliinsa Tohtorin suhteen.

"Rakkaalle puolisolleni Katarina Lutherin'alle, Tohtorinnalle ja itsensäkiusaajalle Wittenbergissä, armolliselle rouvalleni, armoa ja rauhaa Herrassa."

"Lue sinä, rakas Kätheni, Johanneksen evankeliumi ja pikku Katekismus, ja sinä olet kohta sanova: 'kaikki, mitä kirjassa seisoo, on minusta sanottu.' Sillä sinä sälytät päällesi Jumalasi huolet, niinkuin ei olisi kaikkivaltias ja voisi luoda kymmentä Tohtori Martin'ia, jos tämä yksi vanha Tohtori Martin hukkuisi Saaleen. Jätä minut rauhaan huolinesi! Minulla on parempi vartia, kuin sinä ja kaikki enkelit. Se on Hän, joka makasi seimessä ja armasteltiin neidon rinnalla; mutta joka myöskin nyt istuu Jumalan Kaikkivaltiaan Isän oikealla kädellä. Ole siis levollinen."

Ja taas:

"Pyhälle, levottomalle rouvalle Katarina Lutherin'alle, Zulsdorf'in Tohtorinnalle Wittenbergissä, armolliselle, rakkaalle vaimolleni, armoa ja rauhaa Kristuksessa."

"Kaikkein pyhin rouva Tohtorinna — me kiitämme teidän armoanne ystävällisesti teidän suuresta tuskastanne ja huolestanne meidän tähtemme, joka esti teitä nukkumasta; sillä siitä saakka, kuin te olitte niin levoton meidän puolestamme, on tulipalo lähellä huoneeni ovea ravintolassa likipitäin tehnyt lopun meistä; ja eilen (epäilemättä teidän huolenpitonne kautta) oli kivi vähällä pudota suorastaan päällemme ja rusentaa meidät, niinkuin hiiren ritaan. Sillä yksityisessä huoneessamme on kolmatta päivää kalkki ja muurisavi halkeillut katossa, siksi kuin lähetimme työmiehiä noutamaan, jotka vaan kahdella sormella koskivat kiveen, kun se jo putosi. Se oli yhtä suuri, kuin pitkä pään-alainen, kahta kämmentä leveä. Näistä kaikista olisimme saaneet kiittää teidän levottomuuttanne, jolleivät kalliit, pyhät enkelit myöskin olisi vartioinneet meitä! Minä rupeen pelkäämään, että, jollei levottomuutenne herkeä, maa vielä nielaisee meidät ja kaikki elementit vainoavat meitä. Opetatko sinä todella Katekismusta ja Uskontunnustusta? Rukoile siis ja jätä murheet Jumalalle, niinkuin luvattu on. 'Heitä huolesi Herran haltuun, Hän auttaa sinua.'"

"Me tahtoisimme nyt mielellään päästä vapaaksi ja matkustaa kotiinpäin, jos Jumala niin soisi. Amen. Amen. Scholastican päivänä. Teidän pyhyytenne nöyrä palvelia.

Martin Luther."

Helmikuun 17 p.

Hyviä uutisia meille kaikille Wittenbergissä! Rouva Luther on saanut Tohtorilta kirjeen, joka oli kirjoitettu Helmikuun 14 päivänä ja ilmoitti hänen pikaisen takaisin tulonsa.

"Rakkaalle, kalliille vaimolleni Katarina Lutherin von Boralle
Wittenbergiin.

"Armoa ja rauhaa Herrassa, rakas Käthe! Tällä viikkoa toivomme, Jumala suo, pääsevämme kotiin jälleen. Jumala on osoittanut meille suurta armoa; sillä kreivit ovat välimiesten kautta sopineet kaikista, paitsi parista kolmesta asiasta — joista yksi on se, että kreivi Gebhard ja kreivi Albrecht taas rupeisivat veljiksi, jota minä aion toimittaa tänään. Minä kutsun heidät luokseni vieraiksi, että he puhutelkoot toisiansa, sillä tähän saakka he ovat olleet niinkuin mykät keskenänsä ja katkeroittaneet toisiansa ankarilla kirjeillä."

"Nuoret miehet ovat kaikki mainion hyvällä tuulella, tekevät huviretkiä re'illä ja narrinkulkusilla — nuoret naiset samoin ikään — ja hauskuttelevat yhdessä; ja heidän parissaan on myöskin kreivi Gebhard'in poika. Jotta meidän täytyy ymmärtää, että Jumala on 'exauditor precum' (rukousten kuulia).

"Minä lähetän sinulle vähäisen metsänriistaa, jota kreivinna Albrecht on lahjoittanut minulle. Hän iloitsee sydämellisesti sovinnosta. Sinun poikasi ovat vielä Mansfeldissa. Jakob Luther pitää hyvää huolta heistä. Meitä syötetään ja juotetaan täällä niinkuin aatelismiehiä, ja meitä palvellaan hyvästi — jopa liiankin hyvästi — että me helposti unhotamme teidät Wittenbergissä. Minulla ei ole mitään kipuja."

"Tämän sinä saat näyttää mestari Filipille, Tohtori Pomer'ille ja Tohtori Creuzer'ille. Tänne on tullut semmoinen huhu, että Tohtori Martin on 'siepattu pois' (i.e. perkeleen kautta), niinkuin on tapa sanoa Magdeburgissa ja Leipzigissä. Semmoisia valheita nämät maamoukat kiertävät kokoon, jotka eivät näe kauemmaksi, kuin nenä on pitkä. Muutamat kertovat, että keisari on kolmekymmentä peninkulmaa tästä Soest'in luona Westfalissa; toiset, että Franskalainen on joutunut vangiksi, niinkuin myöskin maakreivi. Mutta me veisatkaamme ja sanokaamme, että odotamme, mitä Jumala Herramme tekee. — Eislebenissä Valentinin pyhänä.

M. Luther, D."

Näin sovitustyö on tehty, ja T:ri Luther palajaa tällä viikkoa luoksemme — kauaksi aikaa, toivomme, nauttimaan meidän parissamme rauhantekiän autuutta.