VIIDES KOHTAUS.
Edelliset ja Flaschendorff.
Kaarle Olavi (itsekseen).
Hiisiko tuon Flaschendorffin tänne lähetti! —
Flaschendorff.
Gute morgen, hyvät herrat! Onko tosi, ett' herra' tuota pikaan lähtee sotaan, oikein tosi — ulos-sotaan?
Kaarle Olavi.
No mitäs jos olisikin se totta?
Flaschendorff.
Sodass' pian koolee, kaatuu!
Kaarle Olavi.
Siin' olette oikeassa.
Flaschendorff.
Pää poikk'!
Kaarle Olavi.
Kyllä sellaistakin voipi tapahtua. On joskus niin tapahtunutkin.
Flaschendorff.
On! On! Usein on huomattu niin tapahtua…
Kaarle Olavi.
Mutta voihan sieltä myös hengissäkin päästä kotia! —
Flaschendorff.
Hyvin epätietoist'! — Vihollisell' paljo miekkoi ja kuuloi! Paljo kiväreit' ja painettei!
Kaarle Olavi (Koomillisella totisuudella).
Ja paljo rumppui ja huilui…
Flaschendorff.
Aivan oikein — niit' mööskin! — Mutta se pikku rätinkimme, herra
Olavi!
Kaarle Olavi.
Jättäkäämme siitä turhasta puhumatta!
Flaschendorff.
Ei! ei! Siitä juur' puhuta!
Kaarle Olavi.
Nyt on meillä niin paljon tärkeämpää ajateltavana! —
Flaschendorff.
Se asia hyvin tärkeä minull', ett' makseta ennen sotamenemist'.
Bartholdus Simonis (Itsekseen).
Minun pitää mennä hakemaan joku ihminen, johon saatan luottaa ja jonka haltuun voin jättää suruisan salaisuuteni. (Hän menee).
Kaarle Olavi.
Bartholdus! Bartholdus! Älä jätä minua yksin tämän miehen kanssa! Minä olen hukassa!
Bartholdus Simonis (portin luona).
Pian tulen takaisin! (Menee).
Flaschendorff.
Herra Olavi! Maksaka pois se rätinki! kolmetoist' kupariploottu!
Kaarle Olavi.
Ei minulla ole rahaa, ei äyriäkään!
Flaschendorff.
Niin hakema raha, herra Olavi, pian hakema!
Kaarle Olavi.
Siitä ei syntyisi mitään, jos läksisinkin hakemaan! — Mutta nyt ei minulla ensinkään ole aikaa turhanpäiväisiin juoksuihin. Taskuni ovat tyhjän tyhjät, herra Flaschendorff! (Kääntää taskunsa nurin päin).
Flaschendorff.
Se on hyvin paha, hyvin hoolettava asia!
Kaarle Olavi.
Olkoon vaan, mutta isänmaan rakkautta löytyy povessani ja uskallusta taistelemaan ja kuolemaan teidän ja toisten edestä, vaikka ovatkin lakkarini tyhjät kuin Mierolan muorin ruoka-aitta.
Flaschendorff.
Minä en hooli isänmaanrakkaudest' eikä koolost', vaan rahast' minä hooli!
Kaarle Olavi.
Mutta voitte kuitenkin, hyvä herra, isänmaan rakkauden tunteilta liikutettuna, näin tärkeällä ajalla kuin nykyinen heittää tuonmoinen halpa seikka siksensä, jättäen rääkkäämättä niitä hetkiä, jotka ovat mitä painavimpia koko elämässäni!
Flaschendorff.
Mitä te hulluttele, herra Olavi! Isänmaa! isänmaa! Se maa minull' isänmaa, miss' jooda parhain, makseta hyvi.
Kaarle Olavi.
Ja sen rohkenette tunnustaa! Niin pitää teidän saaman totuutta totuutta vastaan! Pois tyköäni mies taikka vedän kalpani ja hakkaan sinun kunnottoman pääsi kahtia! Ja sen sanon — rahaa et saa! Jos taistelussa kaadun, niin tulevat ne kolmetoista kupariploottua oleman sinun kehno, vastenmielisesti annettu roposi kotimaalle tällä hädän ja tuskan aikana! Pois! —
(Tarttuu miekkansa kahvaan ja lähestyy uhaten Flaschendorffia).
Flaschendorff (peräytyen).
Ho-ho. Ho-ho! (Itsekseen, suutuksissa mennessänsä porttia kohti). Ja valloittako Venäläiset tämä kaupunk'! Minä olen kuull' ett' veneläis upser' joo hyvi ja maksa hyvi. (Pois).
Kaarle Olavi.
Taas hengitän kuin pääsin tuosta kiukkuisesta karhusta, joka vaatii minulta sellaista, jota minulla ei ole eikä tyydy siihen kuin minulla on! Ohhoh! Jo milt'ei ollut hän iloani peräti pilaamaisillansa noilla kirotuilla kupariplootuillansa!
(Sota-marsin ääntä kuuluu etäällä. Kaarle kuuntelee innostuksella. Sill'aikaa tulee porvari toisen perästä muurille seisomaan).
Kaarle Olavi.
Kas tuo on toista ääntä! Noitten samojen sävelten soidessa kävivät meidän maan jalot sankarit uskon pyhää sotaa Saksan maalla ja taistelivat .. voittivat! — Niiden soidessa tahdon minäkin taistella, voittaa taikka kuolla, sillä mahdotointa on niitä kuunnellessa peräytyä!
(Amalia, kukkaisvihkoja kädessä, tulee. Kohta hänen perässänsä toisia nuoria naisia, hekin kantaen kukkia ja kukkaisseppeleitä).