XXIX.
Meidän pitää vielä kerran palata Filipiin ja Krantziin, jotka keskustelivat kauan Schriftenin odottamattomasta ylösnousemisesta. He eivät päässeet kuitenkaan muuhun tulokseen, kuin että Schrifteniä oli tarkasti vartioitava ja koetettava päästä hänestä erilleen niin pian kuin suinkin. Krantz oli kysynyt häneltä, miten hän oli pelastunut, ja hän oli vastannut ivalliseen tapaansa kelluneensa muutamalla lautasta irtautuneella lankulla, kunnes veneen miehistö oli pelastanut hänet. Koska tuossa ei ollut mitään mahdotonta, lopetti Krantz kyselynsä siihen. Seuraavana aamuna tuulen tyynnyttyä työnnettiin vene jälleen vesille ja matka suunnattiin Ternatea kohti.
Matkaan meni neljä päivää, sillä he nousivat joka ilta maihin vetäen veneensä hiekalle. Filip tunsi olevansa paljon iloisempi tietäessään Aminen pelastuneen ja jälleennäkemisen toivo olisi tehnyt hänet hyvinkin onnelliseksi, ellei hänen olisi ollut pakko seurustella Schriftenin kanssa.
Tavassa, jolla Schriften suhtautui Filipin yrityksiin päästä hänestä vapaaksi, oli jotakin hyvin kummallista. Filipiä ärsyttivät Schriftenin alituisesti toistuvat nenäkkäät huomautukset, kuin ei Schriftenillä olisi ollut pienintäkään syytä olla vihainen tahi kostonhimoinen hänelle.
Heti heidän saavuttuaan Ternaten tärkeimpään satamaan vietiin heidät muutamaan suureen palmunlehdistä ja ruovoista rakennettuun majaan. Heitä varoitettiin poistumasta sieltä ennenkuin heidän tulonsa ilmoitettiin kuninkaalle. Näiden saarelaisten kohteliaisuus ja hyvä kasvatus olivat alituisesti Filipin ja Krantzin keskustelujen aiheina. Heidän uskontonsa ja pukunsa olivat puoleksi muhamettilaisia, puolesi malaijilaisia.
Vieraita kohdeltiin hyvin huomaavaisesti, he saivat uudet puhtaat vaatteet ja hyvää ruokaa. Kuninkaan saavuttua kertoi Filip hänelle kaikki pyytäen kuningasta viemään heidät Tidoriin, jossa Amine oli vankina. Mietittyään hetkisen ehdotti kuningas, koska hän vihasi Tidorin asukkaita, että he rupeaisivat hänen sotajoukkonsa johtajiksi ja hyökkäisivät Tidorin linnoitusta vastaan. He voisivat siten vapauttaa Filipin vaimon ja auttaa Filipiä kostamaan. Filip ja Krantz suostuivat lopulta ehdotukseen ja matkavalmistukset alkoivat. Kymmenen päivää myöhemmin lähti laivasto Tidoria vastaan vieden mukanaan neljä tykkiä ja seitsemäntuhatta miestä.
Se saapui Tidoriin pari päivää myöhemmin. Filip vei miehensä maihin aloittaen hyökkäyksen, mutta hänelle selveni pian, etteivät he voi valloittaa linnoitusta omistamillaan neljällä tykillä. Neuvoteltuaan muiden päälliköiden kanssa ehdotti Krantz, että he odottaisivat pimeää ja hyökkäisivät sitten linnoitukseen seuraavalla tavalla: heti kun iltatuuli alkaisi puhaltaa pitkin rantaa, pitäisi miesten koota kuivia palmun lehtiä, sitoa ne suuriksi kimpuiksi, latoa ne tuulen puolelle paaluaitauksen viereen ja sytyttää ne sitten tuleen. Siten voisivat he saada ulkovarustukset käsiinsä poltettuaan aitauksen, ja sen jälkeen voisivat he tarkemmin päättää seuraavista toimenpiteistä. Neuvo oli liian hyvä hylättäväksi. Kaikkien miesten, joilla ei ollut pyssyjä, käskettiin nyt sitoa noita kimppuja, ja ennen yön tuloa oli suuri määrä kuivia puita varastossa ja he olivat valmiit hyökkäykseen.
Ternatelaiset riisuivat valkoiset pukunsa jättämättä ylleen muuta kuin vyönsä ja siniset alusvaatteensa. Varustettuaan itsensä aseilla hiipivät he varovaisesti paaluaitauksen viereen vieden sinne risukimppuja ja uudistaen matkansa, kunnes niitä oli ladottu sinne tarpeeksi. Sitten ne sytytettiin monesta kohti yht'aikaa. Liekit kohosivat ilmaan, linnoituksen tykit paukkuivat ja paljon miehiä kaatui. Mutta puolustajat olivat vähällä tukehtua savuun, ja heidän oli senvuoksi pakko poistua valleilta. Paaluaitaukset paloivat kirkkaasti ja korkealle kohoavat liekit alkoivat jo sytyttää linnoituksen rakennuksiakin. Puolustus loppui siihen, ternatelaiset repivät maahan palavat aitaukset tunkeutuen siten ulkovarustuksiin ja tappaen armotta kaikki, jotka eivät olleet paenneet linnoituksen turviin.
Varasto, joka oli rakennettu kivestä, ja kaikki muutkin rakennukset olivat ilmitulessa ja liekit valaisivat saaren monien penikulmien laajuudelta. Savu haihtui ja linnoituksen puolustajat voitiin nyt selvästi nähdä kirkkaassa valaistuksessa. "Kunpa meillä vain olisi tikapuita!" huudahti Filip. "Linnoitus olisi silloin meidän, sillä valleilla ei ole ristin sieluakaan."
"Ei, siitä ei tule mitään, sillä ette voi ikinä valloittaa tuota linnoitusta, Filip Vanderdecken!" huusi Schriften, joka Filipin tietämättä oli tullut mukaan.
Tuskin hän ennätti huutaa nuo sanat, kun tapahtui hirmuinen räjähdys ja ilma täyttyi suurilla kivillä, jotka lensivät kaikille suunnille tappaen ja haavoittaen satoja. Varasto oli lentänyt ilmaan, sillä sen kellareissa, joihin tuli jo oli levinnyt, oli ollut suuria ruutivarastoja.
"Tuollainen oli sen suunnitelman loppu, Filip Vanderdecken, hi, hi!" huusi Schriften. "Ette saa milloinkaan tuota linnoitusta haltuunne."
Tämän odottamattoman onnettomuuden aikaansaama ihmishenkien menetys ja sekamelska säikähdyttivät ternatelaiset suunniltaan ja he pakenivat kaikki rannalle veneihinsä.
Ne työnnettiin vesille ja purjeet nostettiin, mutta jonkun ajan kuluttua puhkesi myrsky ja muutamien veneiden, niiden joukossa senkin, jossa Filip ja Krantz olivat, oli jälleen pakko kääntyä maihin. Siellä onnistui Filip ja Krantz pakenemaan ternatelaisten luota, jotka jatkoivat matkaansa seuraavana päivänä. Jonkun ajan kuluttua muutamat portugalilaiset sotilaat löysivät heidät ja veivät heidät linnoituksen komentajan puheille. Filip kertoi hänelle heidän olevan hollantilaisia haaksirikkoutuneita, jotka Ternaten kuningas oli pakottanut ottamaan osaa retkeen. He olivat kumminkin paenneet ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa, koska he eivät olleet halunneet lähteä sinne takaisin. Kuultuaan hänen selityksensä jyskytti pieni komentaja miekallaan kovasti vallin kivitykseen, suoristautui ja käski viedä heidät vankilaan myöhemmin kuulusteltaviksi.