V
Velvollisuudet isänmaata kohtaan.
Teidän ensimäiset velvollisuutenne — ensimäiset ja viimeiset tärkeydessä — kohdistuvat, niinkuin olen teille selittänyt, ihmiskuntaan. Te olette ihmisiä ennen kuin olette kansalaisia tai isiä. Jollei rakkautenne kohdistu koko ihmiskuntaan, jollette tunnusta uskovanne sen ykseyteen, joka johtuu Jumalan ykseydestä, ja kansojen veljeyteen, kansojen, joiden tehtäväksi on annettu muuttaa tuo ykseys tosiasiaksi — jollette kaikkialla, missä teidän toverinne valittavat, kun vääryys ja väkivalta loukkaa inhimillisen luonteen arvoa, ole valmiita, siihen kyetessänne, auttamaan sorretuita, tai ette, siihen kyetessänne, tunne olevanne kutsutuita taistelemaan petettyjen ja sorrettujen asian puolesta — silloin ette te tottele elämänne lakia, tai ette ymmärrä sitä uskontoa, joka tulee siunaamaan tulevaisuuden.
Mutta mitä saattaa jokainen teistä omin voimin tehdä ihmiskunnan siveellisen parantumisen, sen edistyksen puolesta? Te voitte joka hetki antaa hedelmättömiä todisteita uskostanne; te saatatte silloin tällöin osottaa armeliaisuutta veljellenne, joka ei kuulu teidän maanne asukkaihin, ettekä mitään enempää. Ei, armeliaisuus ei ole tulevaisuuden uskon tunnussana. Tulevaisuuden uskon tunnussana on yhdistyminen, veljellinen yhteispyrkimys yhteistä määrää kohti, ja se on yhtä paljon armeliaisuutta ylempänä kuin monien yhtyneiden työ yhteisestä sopimuksesta rakentaa talo kaikkien yhteiseksi asunnoksi on parempi kuin jos te tahtoisitte rakentaa majan jokaiselle erikseen ja auttaisitte toisianne vain vaihtamalla kiviä, tiiliä ja savea. Mutta kielten, pyrkimyksien, tapojen ja taipumusten eri ryhmiin jakamina ette te voi ryhtyä tuohon yhteiseen työhön.
Yksilö on liian heikko, ihmiskunta liian laaja. "Jumalani", rukoilee brittiläinen merimies ulapalle lähtiessään, "suojele minua; venheeni on niin pieni ja valtameri ääretön!" Ja tuo rukous kuvaa teidän jokaisen asemanne, jollei olisi keinoja teidän voimienne ja toimintatarmonne vahvistamiseksi loppumattomiin. Ja Jumala antoi teille nuo keinot antaessaan teille isänmaan, jakaessaan ihmiskunnan kuin ymmärtäväinen työnjohtaja, joka asettaa tehtävät eri työmiesten kyvyn mukaan, erillisiin ryhmiin maanpallomme pinnalle kylväen siten kansakuntien siemenet. Huonot hallitukset ovat turmelleet Jumalan tarkoituksen, jonka te näette selvästi osoitetun niin kauas kuin Eurooppaa ulottuu ainakin suurten virtojen juoksulla, korkeilla vuorijonoilla ja muilla maantieteellisillä merkeillä — turmelleet sen niin täydellisesti, että nykyään ei ole yhtään kansaa, Ranskaa ja Englantia lukuunottamatta, joiden rajat vastaisivat tuota tarkoitusta. Ne eivät tunnustaneet, eivätkä tunnusta mitään isänmaata omaa perhettään ja sukuaan, luokka-itsekkyyttään lukuunottamatta.
Mutta jumalallinen tarkoitus vaatii ehdottomasti täyttymystä. Luonnolliset jaoitukset, kansojen synnynnäiset, luontaiset taipumukset tulevat astumaan huonojen hallitusten pyhittämän mielivallan sijaan. Euroopan kartta on piirrettävä uudelleen. Kansojen isänmaat, vapaiden äänien määritteleminä, tulevat nousemaan kuninkaiden ja etuoikeutettujen luokkien isänmaiden raunioille. Niiden välillä tulee vallitsemaan sopusointu ja veljeys. Ja silloin tulee rauhallinen, asteettainen kehitys täyttämään ihmiskunnan yleisen parannustyön, oikean elämänlain tutkimiseen ja sovelluttamiseen nähden, yhdistymisen edistämänä ja paikallisten taipumusten mukaan jaettuna. Silloin jokainen teistä, voimakkaana tunteissaan ja miljoonien, samaa kieltä puhuvien ihmisten avun tukemana, samoja pyrkimyksiä kannattaen, saman historiallisen perintätiedon kasvattamana, voi toivoa hyödyttävänsä koko ihmiskuntaa omilla, henkilökohtaisilla ponnistuksillaan.
Teille, Italiassa syntyneille, on Jumala suonut, aivan kuin teitä erikoisesti suosien, paraiten määritellyn alueen Euroopassa. Toisissa maissa, joita epämääräisemmät tai hajanaisemmat rajat saartavat, saattaa syntyä riitakysymyksiä, jotka kaikkien rauhallinen äänestys kerran tulee ratkaisemaan, mutta jotka ovat maksaneet ja yhä vieläkin tulevat maksamaan kyyneleitä ja verta. Teidän maassanne ei koskaan. Jumala on asettanut ympärillenne ylväitä, kiistämättömiä rajamerkkejä.
Toiselle puolelle Alpit, Euroopan korkeimmat vuoret, ja toiselle meren, äärettömän meren. Ota Euroopan kartta ja aseta harpin toinen kärki Parmaan, Pohjois-Italiassa, aseta toinen Var-joen suulle ja piirrä puoliympyrä Alppeja kohti. Se kärki, joka puoliympyrän toisessa päässä sattuu Isonzo-joen suulle, on piirtänyt Jumalan meille antamat rajat. Näille rajoille saakka puhutaan ja ymmärretään teidän kieltänne; niiden toisella puolen ei teillä ole mitään oikeuksia. Sicilia, Sardinia, Corsica ja pienet saaret niiden välillä kuuluvat kieltämättä teille. Raaka voima saattaa hetkeksi kieltää teiltä nämä rajat, mutta kansojen yleinen, äänetön hyväksyminen on vanhoista ajoista saakka tunnustanut ne teille, ja sinä päivänä, kun te yksimielisinä käytte viimeiseen taisteluun ja pystytätte kolmivärisen lippunne rajoille, tulee koko Eurooppa hyväksyen tervehtimään ylösnoussutta Italiaa ja ottamaan sen kansojen yhteyteen. Varustakaa kaikki voimanne tähän viimeiseen ponnistukseen.
Isänmaatta ei teillä ole nimeä, ääntä, tunnusmerkkiä, ei oikeuksia, eikä pääsyä kansojen yhteiseen toveriliittoon. Te olette ihmiskunnan aviottomia lapsia. Liputtomina sotilaina, Israelin lapsina kansojen joukossa ei teitä uskota eikä suojella, kukaan ei halua vastata teistä. Älkää pettäkö itseänne toivoen pääsyä kieroista yhteiskunnallisista oloista, jollette ensin valloita itsellenne isänmaata. Missä ei isänmaata ole, siellä ei ole myöskään yhteistä mielipidettä, johon te voisitte vedota. Oman edun itsekkyys hallitsee ainoastaan, ja se, jolla on voima puolellaan, pysyy vallassa, koska kaikkien eduilla ei ole yhteistä suojelijaa.
Älkää antako aineellisten parannusten ajatuksen johtaa teitä väärille teille ennen kuin kansallinen kysymys on ratkaistu. Te ette saa sitä aikaan. Teidän teollisuusyhdistyksenne ja keskinäiset avustusliittonne ovat hyödyksi sivistys- ja kasvatuskeinoina teitä itseänne varten; taloudellisina ilmiöinä tulevat ne pysymään hedelmättöminä siksi kunnes Italia on teidän. Taloudellinen kysymys edellyttää ennen kaikkea pääoman ja tuotannon kasvua, ja kun teidän maanne on jakautunut erillisiin paloihin — koska teillä tullirajojen ja kaikenlaisten teennäisten hankaluuksien kiertäminä on vain rajoitetut markkinat avoinna, ette saata toivoa tuota kasvua. Nykyään — älkää pettäkö itseänne — ette te olekaan Italian työläisluokka, te olette vain sen murto-osa, joka on voimaton, kykenemätön itselleen asettamaansa suureen tehtävään. Teidän vapautuksenne ei tosiasiassa saata alkaa ennenkuin kansallinen hallitus, joka ymmärtää ajan merkit, Roomasta käsin laatii Italian kehitystä johtavien periaatteiden julistuksen, liittäen siihen nämä sanat: Työ on pyhä, ja se on Italian vaurauden lähde.
Älkää antako aineellisen edistyksen toivon, mikä teidän asemanne nykyisellään ollessa saattaa olla vain erhekuva, johtaa teitä harhaan. Vain teidän maanne, laaja ja rikas Italian maa, joka ulottuu Alpeista Sicilian viimeiseen kolkkaan, saattaa toteuttaa sen toiveen. Te voitte saavuttaa oikeutenne ainoastaan tottelemalla velvollisuutenne käskyjä. Olkaa niiden arvoiset ja te saatte ne. Oi, veljeni, rakastakaa maatanne! Meidän maamme on koti, jonka Jumala on antanut meille, asettaen sinne lukuisan perheen, jota me rakastamme, ja joka rakastaa meitä, ja johon me ajatuksilla ja tunteilla yhdymme lähemmin kuin mihinkään muuhun; perheen, joka keskittäen voimansa määrättyyn kohtaan ja ainestensa yhdenlaisen luonteen vuoksi on saanut osakseen erikoisen toimintamuodon.
Meidän maamme on meidän työalamme. Teidän toimeliaisuutenne tulosten tulee lähteä siitä koko maailman hyväksi, mutta työvälineet, mitä me paraiten ja vaikuttavimmin osaamme käyttää, sisältyvät siihen ja meidän ei tule heittää niitä pois ollen luottamatta Jumalan tarkoituksiin, vähentäen siten omaa voimaamme. Työskennellessämme oikeiden periaatteiden mukaan maamme hyväksi, työskentelemme me ihmiskunnan hyväksi, meidän maamme on sen vipusimen tuki, jota meidän tulee hoitaa yhteisen hyvän vuoksi. Jos te hylkäätte tuon tuen, olette vaarassa joutua tarpeettomiksi maallenne ja ihmiskunnalle. Ennen kuin liitytte kansoihin, joista yhdistyy ihmiskunta, täytyy teidän itsenne olla olemassa kansana. Yhteys saattaa syntyä vain yhdenvertaisten kesken, eikä teillä ole tunnustettua kokonaisolemusta.
Ihmiskunta on suuri armeija, joka on lähtenyt liikkeelle valloittamaan tuntematonta maata mahtavalta ja varovaiselta viholliselta. Kansat ovat tämän armeijan eri osastoja ja rykmenttejä. Jokaisella on sille uskottu asema, jokaisella oma tehtävänsä suoritettavanaan, ja yhteinen voitto riippuu siitä tarkkuudesta, millä eri tehtävät toimitetaan. Ei pidä häiritä taistelujärjestystä. Älkää hyljätkö lippua, jonka Jumala on teille antanut. Olkaa missä hyvänsä, minkä kansan keskuuteen olosuhteet lienevätkin teidät ajaneet, taistelkaa sen kansan vapauden puolesta, jos aika sitä vaatii.
Mutta taistelkaa italialaisina, niin että vuodattamastanne verestä kasvaa kunniaa ja rakkautta ei ainoastaan teille, vaan myöskin kansallenne. Ja olkoon teidän sielunne ainainen ajatus aina suunnattuna Italiaan, olkoot teidän elämänne kaikki työt Italian arvoisia, ja olkoon se lippu, jonka alle te asetutte työskentelemään ihmiskunnan hyväksi, Italian lippu. Älkää sanoko minä, sanokaa me. Olkoon jokainen maansa ruumiistus, ja olkoon sekä tehköön hän itsensä vastuunalaiseksi kansalaistovereittensa puolesta. Oppikoon jokainen teistä toimimaan siten, että hänessä ihmiset kunnioittaisivat ja rakastaisivat hänen maatansa.
Teidän isänmaanne on yksi ja jakamaton. Aivan kuin perhe ei voi iloita yhteisen pöydän ympärillä, jos joku sen jäsenistä on kaukana poissa, veljiensä rakkauden piiristä pois riistettynä, niin ei teilläkään saa olla iloa eikä rauhaa niin kauan kuin osakaan siitä alueesta, missä teidän kieltänne puhutaan, on erillään kansakunnasta.
Teidän isänmaanne on merkki tehtävästä, jonka Jumala on antanut teidän täytettäväksenne ihmiskunnan keskuudessa. Kaikkien sen poikien kyvyt ja voimat on liitettävä yhteen tämän kutsumuksen täyttämiseksi. Määrätty luku yhteisiä velvollisuuksia ja oikeuksia kuuluu jokaiselle, ken toisten kansojen kysymyksen: "Kuka olet?" vastaa: Olen italialainen.
Noita oikeuksia ja velvollisuuksia saattaa edustaa vain yksi ainoa, teidän äänestyksenne tulokseen perustuva valta. Maalla täytyy siis olla vain yksi hallitus. Poliitikot, jotka sanovat itseään "federalisteiksi", ja jotka tahtovat perustaa Italiassa eri valtioiden veljesliiton, hajoittavat maan, ymmärtämättä ykseyden aatetta. Ne valtiot, joihin Italia nyt on jaettu, eivät ole oman kansan luomia, ne ovat ruhtinaiden tai vierasten valloittajien laskelmien ja vallanhimon tuloksia, eikä niillä ole muuta tarkoitusta kuin paikallisten ylimysten turhamaisuuden tyydyttäminen, koska he tarvitsevat pikemmin ahdasta piiriä kuin suurta maata.
Se, minkä te kansana olette luoneet, kaunistaneet ja pyhittäneet lemmellänne, ilollanne, suruillanne ja verellänne, on kaupunki, kunta, ei maakunta tai valtio. Kaupungissa, kunnassa, jossa isänne lepäävät ja jossa teidän lapsenne tulevat elämään, missä te harjoitatte taipumuksianne ja persoonallisia oikeuksianne, siellä elätte te elämäänne, elätte yksilöinä. Te voitte jokainen sanoa kaupungistanne samaa, mitä venezialaiset omastaan: Venezia la xe nostra: l'avemo fatta nu.[4] Kaupungissanne tarvitsette te vapautta niin kuin te isänmaassanne tarvitsette yhteyttä. Kunnan vapaus ja isänmaan ykseys — olkoon se siis teidän uskontunnustuksenne. Älkää sanoko Roma ja Toscana, Roma ja Lombardia, Roma ja Sicilia; sanokaa Roma ja Firenze, Roma ja Siena, Roma ja Legnano ja niin läpi kaikkien Italian kuntien. Kaikki muut jaoitukset ovat teennäisiä, eikä niitä vahvista teidän kansallinen perintätietonnekaan.
Isänmaa on vapaiden ja yhdenvertaisten miesten toveruusliitto, joita lähentää toisiinsa veljellinen yhteistyö samaa päämäärää kohti. Teidän täytyy tehdä se sellaiseksi ja säilyttää se sellaisena. Maa ei ole ryhmä, se on yhdyskunta. Oikeata maata ei ole olemassa ilman yhtenäistä oikeutta. Se ei ole mikään oikea isänmaa, missä tuon lain yhtenäisyyttä loukkaavat luokat, etuoikeudet ja erivertaisuus — missä suuren yksilömäärän voimia ja kykyjä sorretaan tai pidetään toimettomina —, missä ei ole tunnustettua, hyväksyttyä ja kaikkien kehittämää yhteisperiaatetta. Asiain tilan sellaisena ollessa ei voi olla kansakuntaa eikä kansaa, vaan ainoastaan joukko, satunnainen ihmisryhmä, jonka olosuhteet ovat vieneet yhteen ja taas toiset olosuhteet erottavat.
Isänmaanne nimessä tulee teidän lakkaamatta taistella kaikkia etuoikeuksia, kaikkea eriarvoisuutta vastaan siinä maassa, joka on nähnyt teidän syntyvän. Vain yksi etuoikeus on laillinen — neron etuoikeus, kun nero ilmautuu kuntoon liittoutuneena, mutta se on etuoikeus, jonka Jumala, eivätkä ihmiset, myöntää. Ja kun te sen tunnustatte ja seuraatte sen ohjeita, tunnustakaa se vapaasti seuraten omaa järkeänne ja omaa valintaanne. Mikä hyvänsä etuoikeus, joka vaatii teitä alistumaan voiman tai perinnöllisyyden nimessä, tai oikeus, joka ei ole yhteisoikeutta, on anastusta ja väkivaltaa, ja teidän tulee taistella sitä vastaan ja koettaa tehdä se tyhjäksi. Olkoon isänmaanne teidän temppelinne. Jumala sen huipulla, yhdenvertainen kansa sen perustana. Älkää hyväksykö mitään muuta tunnuslausetta, mitään muuta siveellistä lakia, jollette tahdo häväistä maatanne ja itseänne. Asettakaa olemassaolonne asteettaisen järjestelyn toisarvoiset lait tuon ylimmän lain asteettaiseksi sovelluttamiseksi.
Ja että niistä tulisi sellaisia, on välttämätöntä, että kaikki ottaisivat osaa työhön niitä laadittaessa. Lait, jotka vain osa kansalaisia on laatinut, eivät koskaan saata ihmisten ja asioiden luonteen vuoksi kuvastaa muuta kuin juuri sen osan pyrkimyksiä ja toiveita. Ne eivät edusta koko maata, vaan sen kolmatta tai neljättä osaa, luokkaa tai piiriä. Lain pitää tuoda ilmi yleiset pyrkimykset, edistää yhteistä hyvää, vastata kansakunnan sydämen vaatimukseen. Koko kansan tulee siis, suorasti tai epäsuorasti? olla lainsäätäjänä. Antaessanne tämän tehtävän muutamille harvoille, asetatte te jonkun luokan itsekkyyden isänmaan sijalle, joka on kaikkien luokkien liitto.
Isänmaa ei ole ainoastaan määrätty alue; tuo rajoitettu maa-alue on vain sen pohja. Isänmaa on se aate, mikä tuolta pohjalta kohoaa, se on rakkauden tunne, toveruusvaisto, mikä sitoo yhteen kaikki tuon alueen lapset. Niin kauan kuin joku yksityinen teidän veljienne joukossa ei ole omalla äänioikeudella edustettu kansallisen elämän kehityksessä, niin kauan kuin joku yksityinen kasvaa oppia saamatta opin saaneiden joukossa, niin kauan kuin joku toimintahaluinen ja kykenevä yksilö kituu köyhyydessä, työnpuutteessa — ei teillä ole sellaista isänmaata kuin pitäisi, kaikkien isänmaata kaikille. Äänioikeus, kasvatus, työ, siinä kansakunnan päätuet! Älkää levätkö, ennenkuin teidän kätenne ovat vahvasti pystyttäneet ne!
Ja kun ne ovat pystytetyt, kun jokainen teistä saa olla varma sekä ruumiillisesta että sielullisesta ravinnosta; kun te, vapaasti yhtyneinä, kierrätte oikean kätenne kuin veljet rakkaan äidin kaulaan, edistytte kauniissa, pyhässä yksimielisyydessä omien kykyjenne kehitystä ja Italian tehtävän täyttymistä kohti, muistakaa silloin, että tuo tehtävä on Euroopan siveellisen ykseyden toteuttaminen; muistakaa niitä äärettömiä velvollisuuksia, jotka se teille asettaa.
Italia on ainoa maa, joka kahdesti on lausunut suuren sanan erillisten kansakuntien yhtymisestä. Ensiksi silloin, kun teidän valloittavat kotkanne kulkivat tunnetun maailman päästä päähän valmistaen sitä yhdistymiselle, tuoden muassaan sivistyslaitoksia. Toisen kerran, sen jälkeen kuin luonnon ja suurten muistojen voima ja hengellinen innostus oli kukistanut itse pohjoismaiset valloittajatkin, ja Italian olemus ruumiistui paaviudessa ja ryhtyi juhlalliseen kutsumukseen, jonka se jo vuosisatoja sitten on hyljännyt — saarnaamaan sielujen ykseyttä kristillisen maailman kansoille. Nyt on meidän Italiallemme aukenemassa kolmas kutsumus, yhtä paljon laajempi kuin entinen, kuin Italian kansa, vapaa ja yhtynyt isänmaa, jota te ryhdytte perustamaan, on oleva suurempi ja mahtavampi kuin Caesarien tai paavien maailmanvalta. Tuon tehtävän aavistus kuohuttaa Eurooppaa ja kääntää kahlittujen kansojen katseet ja ajatukset Italiaa kohti.
Velvollisuutenne isänmaatanne kohtaan ovat suhteelliset tämän tehtävän korkeuteen. Teidän on pidettävä se puhtaana itsekkyydestä, vapaana vääryyden ja tuon poliittisen jesuitismin tahroista, jota sanotaan diplomatiaksi.
Maan hallituksen tulee teidän työnne avulla olla perustettu periaatteiden kunnioitukselle, ei hyödyn ja tilaisuuden epäjumalan palvelukselle. Euroopassa on maita, joissa vapaus on pyhitetty laeilla, mutta joissa sitä järjestelmällisesti loukataan niitä; ihmisiä, jotka sanovat: "Totuus on seikka sinänsä, hyöty toinen; teoria on seikka sinänsä, käytäntö toinen." Nuo maat saavat ehdottomasti sovittaa erehdyksensä pitkänä eristyskautena, sorron ja anarkian vallitessa. Mutta te tunnette oman maanne tehtävän ja kuljette toista tietä. Teidän työstänne tulee Italialla olemaan yhden taivaisen Jumalan ohella yksi ainoa totuus, yksi ainoa usko, yksi ainoa poliittisen elämän laki maan päällä. Sen rakennuksen harjalle, joka on komeampi kuin Capitolio tai Vatikaani, ja jonka Italian kansa tulee kohottamaan, nostatte te vapauden ja yhteisyyden lipun, niin että se loistaa kaikkien kansojen katseissa, ja sitä ette te enää koskaan laske alas hirmuhaltijoiden pelosta tai päivän ansion halusta.
Teillä tulee olemaan rohkeutta niinkuin teillä on uskoa. Te tulette lausumaan korkealla äänellä maailmalle ja niille, jotka nimittävät itseään tämän maailman herroiksi, ne ajatukset, jotka värisevät Italian sydämessä. Te ette koskaan saa kieltää sisarkansojanne. Isänmaan elämän tulee teidän avullanne kasvaa kauneudessa ja voimassa, vapaana orjamaisesta pelosta ja epäilyksen epäröimisestä, pitäen perustanaan kansaa, ohjeenaan periaatteittensa loogillisesti johdetuita ja tarmokkaasti sovellettuja seurauksia, voimanaan kaikkien voimaa, toimeentulonaan kaikkien huojennusta, päämääränään sen tehtävän täyttämistä, jonka Jumala on sille antanut. Ja koska te olette valmiit kuolemaan ihmiskunnan puolesta, tulee teidän isänmaanne elämä kuolemattomaksi.