KOLMAS KOHTAUS.
Huone Saladinin palatsissa. Orjat kantavat sinne joukon rahapusseja, asetellen ne lattialle vierekkäin.
SALADIN ja kohta jäljempänä SITTAH.
SALADIN (tullessaan).
Sit' onpa totisesti loputtomiin!
Paljonko vielä on?
ERÄS ORJA.
Kai toiset puolet.
SALADIN. Siis viekää loput sisarelleni! — Vaan miss' Al-Hafi viipyy? — Tämän saa hän haltuuns' oitis ottaa. — Tai sen ehkä isälle ennemminkin lähetän? — Se läpi sormeinihan soluis täällä. — Lopulta tosin kyllä paatuukin, ja juonta nyt on tarvis, ennenkuin minulta liikaa liukee. Ainakin saa köyhät tulla toimeen omillaan, siks kunnes Egyptistä rahat ehtii. — Vain hauta-almut kunhan jatkuvat! Ja kunhan tyhjin käsin eivät lähde pois pyhiinvaeltajat, kristityt! Vain kunhan —
SITTAH.
Mitä nyt? Miks raha mulle?
SALADIN. Siit' ota saatavas, ja mitä jää, se talteen korjaa.
SITTAH. Eikö Nathan vielä ritarin kanssa ole saapunut?
SALADIN.
Hänt' etsii kaikkialta hän.
SITTAH. Vaan katsos, mä mitä löysin, penkoessani koruja vanhoja. (Näyttää hänelle pientä taulua)
SALADIN. Ah, veljeni! Hän on, hän on se! — Oli! oli! Ah! Miks sinut, rakas, uljas nuorukainen, niin varhain kadotinkaan? Sinun kanssas, sun avullas mit' oisin tehnytkään! — Tuo kuva mulle anna! — Sen jo muistan, sen hältä sisareni vanhempi sai, Lilla, aamuna kun eräänä hänt' ei hän laskenut ois syleilystään. — Se veljen viime lähtö olikin! — Ah, miksi hänet päästinkään, ja yksin! — Niin, murhe Lillan surmas, eikä koskaan hän mulle anteeks suonut, että matkaan niin yksin hänet laskin. — Niin hän katos!
SITTAH.
Poloinen veli!
SALADIN. Vaan — pois valitus! Me kaikki kerran katoammehan. Ja — kuka ties —? Ei surma yksin suista ain' nuorukaista hänen luontoistaan päämäärästään. Myös muit' on vainoojia; ja usein vahvin sortuu niinkuin heikoin. Mut olkoon miten on! Mun täytyy sentään ritariin nuoreen kuvaa vertailla; mun täytyy nähdä, kuinka paljon petti mua mielikuvitus.
SITTAH. Vain siks sen tuonkin. Mut anna, anna mulle. Minä voin sen sanoa. Naissilmä parhaiten sen ymmärtää.
SALADIN (sisäänastuvalle ovenvartijalle). Ken? — ristiritariko siell' on? Hän tulkoon!
SITTAH. Teit' en häiritä, uteliaisuudella hänt' en tahdo mä hämmentää…
(Istuutuu syrjään sohvalle ja laskee harsonsa alas.)
SALADIN. Niin — hyvä, hyvä! — (Entä millainen lie häll' ääni? — Jossain piilee viel' ääni Assadin kai sielussani!)