NELJÄS KOHTAUS.
DAJA, rientäen esiin. NATHAN.
DAJA.
Oi Nathan, Nathan!
NATHAN.
Mik' on nyt?
DAJA.
Hän on näkyvissä taas
On näkyvissä taas!
NATHAN.
Ken, Daja, ken?
DAJA.
Hän! hän!
NATHAN.
Ain' näkyneehän joku hän!
Vai teidän 'hänkö' vain on 'hän'? — Vaikk' oisi
hän enkeli, ei niin saa olla, ei!
DAJA. Eestaas hän palmuin alla astelee ja taittaa silloin tällöin taatelin.
NATHAN.
Ja syö? — Kuin mies? Kuin ritari?
DAJA. Mua miksi taas kiusaatte? — Jo Rechan valpas silmä tiheiden palmuin takaa hänet keksi, vain häntä vartioi. — Te oitis menkää luo hänen, — Recha pyytää, vannottaa. Oi heti! Recha ikkunasta viittaa, hän käykö kohden vaiko loittonee. Oi heti!
NATHAN. Selästäkö kameelin näin suoraan? Sopiiko se? — Riennä sinä luo miehen, ilmoita mun tuloni. Vain poissaollessani, huomaa se, ritari väitellyt on taloani. Hän saapuu mielellään, kun isä kutsuu hänt' itse. Mene, kutsu kauniisti mun puolestani.
DAJA.
Turhaa! ei hän tule.
Luo juutalaisen ei hän koskaan tule.
NATHAN.
Siis mene edes pidättämään häntä,
hänt' edes silmilläsi seuraile.
Ma tuokiossa tulen jälkees. Mene!
(NATHAN rientää sisään, DAJA ulos.)