V.
Miten se valmistettiin.
— Minä en ole matkustanut, sanoi neljäs rotta, — minä olen pysynyt kotimaassa, se on niinkuin pitääkin! Ei tarvitse matkustaa, kaikki saa yhtä hyvin täällä. Olen pysynyt täällä! En ole saanut oppiani yliluonnollisilta olennoilta, en syönyt sitä itseeni enkä puhunut pöllöjen kanssa. Olen saanut sen itsenäisen ajattelemisen tietä. Kattila nyt vain liedelle, täyteen vettä, laitoja myöten, tulta alle! Antaa palaa, antaa veden kiehua, sen täytyy kiehua täyttä vauhtia! Nyt tikku kattilaan! Jos sitten rottakuningas suvaitsee pistää häntänsä kiehuvaan veteen ja hämmentää! Jota kauemmin hän hämmentää, sitä voimakkaammaksi tulee liemi. Se ei maksa mitään, se ei kaipaa mitään höysteitä — ainoastaan hämmentämistä!
— Eikö toinen voi tehdä sitä? kysyi rottakuningas.
— Ei, sanoi rotta, — tuo voima on ainoastaan rottakuninkaan hännässä!
Ja vesi kiehui täyttä vauhtia ja rottakuningas asettui aivan viereen, se oli miltei vaarallista. Ja hän ojensi häntänsä, niinkuin rotat tekevät maitohuoneessa, kun ne kuorivat kerman vadista ja sitten nuolevat hännän, mutta tuskin hän oli saanut häntänsä kuumaan höyryyn, kun hän heti hyppäsi pois:
— Tietysti, sinä olet kuningattareni! sanoi hän. — Lientä jäämme odottamaan kultahäihimme asti, niin on köyhillä minun valtakunnassani jotakin ilonaihetta ja pitkäaikaista onkin!
Ja sitten he viettivät häitä. Mutta monet rotista sanoivat kotiin tullessaan: "Eihän se toki ollut mitään makkaratikkulientä, rotanhäntälientähän se oli." Yhtä ja toista siitä, mitä siellä oli kerrottu, pitivät he varsin hyvin sanottuna, mutta kokonaisuudessaan se olisi voinut olla toisin. "Minä puolestani olisin kertonut niin ja niin — —!"
Se oli arvostelu, ja se on aina niin viisas — jälkeenpäin.
* * * * *
Ja tämä tarina kiersi pitkin maailmaa. Mielipiteet siitä menivät hajalle, mutta itse tarina jäi kokonaiseksi. Ja se on oikeinta sekä pienissä että suurissa asioissa ja myöskin makkaratikkuliemessä. Ei vain pidä odottaa siitä kiitosta!