NELJÄSTOISTA LUKU

MUUTAMIA YLEISTAJUISIA TODISTEITA.

Ennenkuin lopetan tämän nykyaikaista sosialismia kuvailevan suppean esitykseni katson olevan syytä hiukan auttaa niitä lukijoita, jotka haluavat kuvailla mieleensä sosialistien pyrkimysten päämääränä olevaa uutta maailmaa.

"Minä tajuan sosialistisen kannan oikeutuksen monessa kohden", sanoo sellainen henkilö, "ja useiden yleistyksienne pätevyyden. Mutta sittenkin koko asia näyttää jäävän — yleistykseksi, ja minun tekee mieli päästä tajuamaan jotakin havainnollista ja todellista. Millainen tulee maailma olemaan muututtuaan todella sosialistiseksi? Siinä on minun vaikeuteni."

Täydellinen vastaus tuohon kysymykseen muodostaisi toisen kirjan. Olen puolestani yrittänyt kuvailla omaa yksilöllistä haavettani A Modern Utopia-nimisessä kirjassa, mutta sitä ei ole luettu siinä määrin kuin olisin voinut toivoa, se ei kenties vetoa kyllin voimakkaasti elämän jokapäiväiseen käytännölliseen puoleen, ja niinmuodoin minun täytyy nyt tehdä parastani aivan lyhyesti viitatakseni muutamiin erotuksiin, jotka tuntuisivat nykyaikaisesta ihmisestä silmiinpistäviltä, jos hän voisi siirtyä siihen uuteen olojen järjestykseen, jota yritämme kehitellä.

Se olisi maailma ja elämä, joka ei missään ratkaisevassa suhteessa eroaisi nykyisestä, siinä asuisivat samanlaiset olennot, samoin rajoitetut kyvyiltään, joskaan ei näkemykseltään, äkkipikaiset, yhtä kärkkäät loukkaantumaan, oleellisesti yhtä itsekkäät, yhtä suuressa määrin huomiota janoavat, yhtä helposti masentuvat — he olisivat epäilemättä paremmin kasvatettuja ja paremmin harjoitettuja, vähemmän ärtyneitä ja vähemmän katkeroituneita, olentoja, joilla olisi avarammat mahdollisuudet noudattaa hienompia virikkeitänsä ja vähemmän tilaisuutta vihaan ja luihuuteen, mutta olisivat sittenkin vielä ihmisiä. Pöhjimmaltaan se olisi vielä taistelua yksilöllisten, joskin jalostuneiden tarkoitusten hyväksi, itsensä tyydytykseksi ja itsensä oleellistamiseksi vastoin ulkonaisia vaikeuksia ja sisäistä heikkoutta. Tyydytystä etsittäisiin tarmokkaammin itsensäkehittelemisestä ja itsensäoleellistamisesta palveluksessa, mutta se on sävyn eikä olemuksen muutos. Me olemme yhä vielä yksilöitä. Jos joutuisitte yhtäkkiä sinne singotuiksi, ette kenties huomaisi pitkiin aikoihin tärkeintä eroa sosialistisen ja nykyisen valtiomme välillä. — Sitä seikkaa, ett'ei ole enää olemassa kiduttavaa ansaitsemisen pakkoa, sitä alinomaisen taloudellisen epävarmuuden tuntoa, joka meidän päivinämme masentaa kaikkia, lukuunottamatta huolettomimpia ja erittäin varakkaita. Kiusalliset asiat unohtuvat, kun niitä ei enää ole nähtävissä. Siitä syystä ette myös ollenkaan kaipaisi eräitä nykyjään kaikkein tavallisimpiin kokemuksiinne kuuluvia seikkoja. Ei olisi köyhien kortteleita, peninkulmamäärin epäterveellisiä, inhoittavia asumuksia, ei mitään rumia, terveyttä tärveleviä kehnoja tehdasrakennuksia. Ellette olisi tottunut sellaista kurjuutta näkemään, te sitä tuskin huomaisittekaan. Melu ja ahdistus olisi valtavasti vähentynyt. Mutta te huomaisitte vain ympäröivän olokehän muuttuneen ja mielenne seestyneen — muutoksen varsinainen sisällys olisi yhtä vaikea eritellä kuin tyyni sunnuntaiaamu auringon heloittaessa miellyttävässä tienoossa.

Minä koetan selittää käsitystäni muutamille lukijatyypeille, jotta he voivat selvästi havaita, kuinka heidän olosuhteensa muuttuisivat, jos me sosialistit nyt saavuttaisimme tarkoituksemme. Otaksun heidät mikäli mahdollista samanlaisiksi kuin nyt, puheenaolevia eroavaisuuksia lukuunottamatta.

Otaksumme siis ensiksi, että olette alkeisoppilaitoksen opettaja. Teidän työnne olisi suuressa määrin sama kuin nykyjään; teillä olisi kenties parempi ja kauniimpi opetushuone ja siinä paremmat opetusvälineet, oppilaanne olisivat puhtaampia ja terveempiä, siis valppaampia ja herkempiä lapsia, ja teillä olisi pienemmät ja helpommin käsiteltävät luokat. Koulut ovat erinomaisen tärkeät laitokset sosialistisessa valtiossa, ja te löydätte luokkahuoneesta lähtiessänne paljoa avaramman rakennuksen, jossa on avoimet käytävät, kirjasto, kylpyhuone, ruokasali lasten päivällisateriaa varten, voimistelusali ja puutarha leikkikentän takana. Te kuulutte jäsenenä julkiseen palvelukseen, teillä on aiheellisissa tapauksissa oikeus erota, äärimmäisissä tapauksissa teidät voidaan erottaa huonon käytöksen vuoksi, mutta siihen saakka olette oikeutettu saamaan minimipalkan toimeentullaksenne. Valtio on antanut teille yleisen koulutuksen kuudenteen- tai seitsemänteentoista ikävuoteen saakka ja sitten kolme neljä vuotta hyvää ammatillista harjoitusta, joten tunnette tehtävänne perinpohjin. Teidän tulee hakea virkaanne ja tulla hyväksytyksi, aivan samoin kuin nykyjäänkin, te haette sitä, koska se vetoo harrastukseenne, ja koulun johtajat hyväksyvät teidät, koska todistuksenne näyttävät heistä asianmukaisilta. Te saatte toimesta tulevan palkan, joka on äskenmainittua minimipalkkaa korkeampi. Te teette työtä yhtä tarmokkaasti kuin nyt ja paremminkin, koska olette paremmin tehtäväänne valmistunut, koska työpäivänne on lyhyempi ja olosuhteet ovat suotuisammat. Te toimitte suunnilleen samojen vaikuttimien nojalla, nimittäin päästäksenne vähitellen nauttimaan suurempaa palkkaa ja laajempia mahdollisuuksia sekä harrastuksenne ja asian itsensä vuoksi. Joutoaikoinanne voitte opiskella, kirjoittaa tai suorittaa ylimääräistä työtä koululle tai valtiolle, sillä on erikoisesti huomattava, että sosialismin vallitessa ovat hävinneet kaikki ne syyt, joita nykyiset ammattiyhdistysten miehet esittävät ylimääräistä työtä ja maksutonta työtä vastaan! Sosialistisessa valtiossa te ette tee toisten elämää vaikeammaksi, vaikka työskentelettekin tarmokkaasti ja paljon, jos teillä on siihen halua. Teillä on vapaus antautua jalomielisesti työhönne. Teidän ei tarvitse pelätä sairautta eikä vanhuutta, koska valtio, yleinen vakuutuslaitos, turvaa teitä, mutta jos haluatte hankkia erikoista ylellisyyttä ja arvokkuutta myöhempää ikäänne varten, jos luulette itseänne silloin huvittavan piirrosten tai kirjain kokoamisen tai matkustamisen tai ruusutarhan hoitamisen tai krysanteemien kasvattamisen, niin valtio suostuu mielellään maksamaan aikanaan erityisen vuotuisen summan siihen tarkoitukseen, jos suoritatte sille määrätyn vakuutusmaksun.

Te tulette todennäköisesti asumaan talossa, joka joko sijaitsee erillään tai kuuluu koulurakennuksiin, mutta teidän ei tarvitse olla tekemisissä yksityisen talonomistajan kanssa, joka vaatii korkeata vuokraa ja on vastahakoinen suorittamaan korjauksia. Talonomistajanne on todennäköisesti ja maanomistajanne varmaan kunta, suuri Birmingham, Lontoo, Hampshire, Glasgow tai jokin muu, talonne on lujasti ja kauniisti rakennettu, ei keinotellen ja kehnonnäköiseksi; siinä on kylpyhuone, sähkövalo, keittiö sähkökojeineen ja niin edespäin, niinkuin jokaisessa sivistyneen maan talossa voisi ja pitäisi olla nykyjään. Jos mielitte saada pienen oman puutarhan, löydätte todennäköisesti yllinkyllin sellaisia taloja; ellei ole niin laita ja jos kovin mielellänne sen tahtoisitte, keräätte toisia samanmielisiä ja jätätte kunnallishallitukselle anomuksen pyytäen sellaisia toimittamaan, ja ellei sekään auta, annatte valita itsenne valtuustoon saadaksenne asian toteutetuksi. Te maksatte vuokraa suunnilleen samoin kuin nyt, mutta ette maksa sitä yksityiselle maanomistajalle, jotta hän kuluttaisi sen mielensä mukaan Monte Carlossa tai ulkolähetyksen hyväksi tai rahoittaakseen "maltillisten" vaalitaistelua, — vaan kunnalle, ja veroja teidän ei tarvitse ollenkaan maksaa. Vuokra tekee sosialismin vallitessa saman kuin verot nykyjään. Teidän tulee käsittää niin selvästi kuin suinkin voitte, että sosialismi tahtoo kerrassaan poistaa verot. Julkisia tarkoituksia varten kannetut verot ovat nykyjään välttämättömät, koska maailman maanomistajat väistävät yleisiä velvollisuuksia, jotka terveen järjen kannalta olisivat muutettavat veroksi.

Valaistus, lämmitys, vesi ja muu joko on laskettu vuokraan, tai niistä maksetaan erikseen; joka tapauksessa niistä kannetaan niin alhainen hinta kuin valtiolle tuottajana on mahdollista. En otaksu teidän ostavan kivihiiliä, koska ajattelen, että muutaman vuoden kuluessa käy mahdolliseksi lämmittää kaikkia asumuksia sähköllä, mutta jos tässä seikassa erehdyn, ostatte kivihiilenne aivan samoin kuin nyt, se vain erona, että olette tekemisissä rehellisen kauppiaan, julkisen kivihiilitoimen kanssa, joka ei ahnehdi voittoa eikä vähennä painoa, vaan laskee ennakolta tarpeenne, ei niistä hyötyäkseen, vaan voidakseen niitä tyydyttää, kooten kivihiiltä varastoon kasvavaa kysyntää varten, joten hintoja ei milloinkaan talvisin koroiteta.

Otaksun teillä olevan asumuksena talon, mutta jos olette naimaton mies, asutte luultavasti miellyttävässä huoneistossa hotellissa tai opistossa, aterioitte klubissa ja pidätte kenties hallussanne vain pari huonetta, makuusuojan ja työhuoneenne. Mutta jos olette naimisissa, niin minun täytyy käsitellä hiukan laajemmin kotoisen elämänne yksityiskohtia, sillä silloin varmaan tahdotte saada "oman kodin".

Pariskunnan elämä tulee sosialistisessa valtiossa, samoinkuin nykyjäänkin, suuressa määrin riippumaan molempien lähinnä asiaankuuluvien henkilöiden yksilöllisistä suhteista, yksilöllisestä aistista ja taipumuksesta. Useat pariskunnat ovat nykyaikana lapsettomat eivätkä halua perustaa kotia ja saada lapsia, ja sellaisia henkilöitä tavataan sosialistisessakin valtiossa. Siinä tapauksessa vaimolla luultavasti on jokin toimi, hän on opettajatar, lääkäri, hallituksen palveluksessa toimiva kirjuri tai virkailija, taiteilija, muotiliikkeen omistaja, ja ansaitsee, mitä toimeentullakseen tarvitsee. Siinä tapauksessa heillä kenties on yhteinen huoneisto, he aterioivat klubissa ja elävät suunnilleen niinkuin lapseton journalisti, taiteilija- tai näyttelijäpariskunta Lontoossa nykyjään. Mutta jos jompikumpi heistä haluaa olla jossakin määrin joutilaana ja elää toisen ansioista, on se yksinomaan heidän molempien ratkaistava asia. Kukaan ei kysy, kumman ansaitsemilla rahoilla vuokra ja laskut maksetaan; sen he saavat sopia keskenään.

Mutta jos heillä on lapsia, ovat asiat oleellisesti toisella kannalla. Siinä tapauksessa he luultavasti tahtovat saada oman kodin ihan itseänsä varten, ja se muodostaa vaimon varsinaisen toimintapiirin; vain poikkeustapauksissa hän toimii muissa tehtävissä. Kuten muistatte, on valtio eräänlainen yleinen hyväntekeväisyysyhdistys, joka antaa lääkärinapua ja muuta sellaista, ja vaimon alkaessa odottaa lasta hänen lääkärineuvojansa antaa asiasta tiedon asianomaiselle virastolle ja vaimo alkaa nauttia erikoisia tuloja lasta-odottavana äitinä. Lapsen synnyttyä myönnetään avustus sen elatusta varten, ja nämä kuukausittain tai vuosineljänneksittäin jaetut maksut jatkuvat suurentuen tai pienentyen ensinnäkin lapsen hyvinvoinnista ja toiseksi siitä riippuen, kuinka suuri on valtiossa lasten tarve — jatkuvat niin kauan kuin lapset ovat äitinsä hoidossa. Kaikki niin saadut rahat ovat vaimon riippumattomia tuloja, ja säännöllisissä oloissa on juuri hän kodin johtaja — niinkuin nykyjäänkin on laita parhaimmin hoidetuissa talouksissa. Hänen henkilöisyytensä muodostaa kodin ilmakehän; se on naisen erikoinen kyky ja etuoikeus, ja hänellä on tilaisuutta käytellä sitä varsin vapaasti. Otaksun, että miehen osuus talouskustannuksissa järjestetään samoinkuin nykyisin sivistyneiden ja varallisuudeltaan riippumattomien henkilöiden keskuudessa ja että mies maksaa vaimolleen kuluttamansa osuuden…

Tulojen jälkeen on otettava puheeksi menot. Olen jo viitannut siihen, kuinka vuokra ja verot, valaistus ja vedenhankinta järjestetään sosialismin vallitessa. Talonemäntä tulee muuten toimimaan jokseenkin samoin kuin nykyjään. Hän ostaa, mitä haluaa, ja maksaa käteisellä. Maidonkuljettaja tulee aamulla ja jättää "kirjansa" viikon lopulla, mutta ei tule enää herra Vesimiehen yksityisliikkeestä eikä kahdenkymmenenprosentin-meijeristä, vaan kunnallisesta maitokeskuksesta; hänellä ei ole mitään aihetta vähentää painoa ja kaikki valtion tlede tekee parhaansa pitääkseen maidon puhtaana ja täysipitoisena. Jos maidonkuljettaja on epäsäännöllinen tai muuten jollakin tavoin hankala, niin perheenäiti valittaa asiasta aivan samoin kuin nytkin, mutta hänen esimiehilleen eikä yksityiselle liikkeenharjoittajalle, ja ellei se auta, hän ja hänen tyytymättömät naapurinsa (kaikki tietenkin äänivaltaisia) jättävät asian valtuusto-edustajansa toimitettavaksi. Lihaa, siirtomaan tavaroita ja muuta sellaista hän ei osta lukuisista huonostivarustetuista pikkukaupoista kuten nyt, jos sattuu asumaan köyhässä ympäristössä, vaan suuren, hyvinjärjestetyn, Liptonin, Whitleyn tai Harrodin liikettä muistuttavan kauppatoimen haaraliikkeestä. Hänen on mentävä sinne raitiovaunussa, ja hän maksaa todennäköisesti matkastaan, ellei asunnonvuokraan mahdollisesti sisälly vuosilipun hinta. Myymälä ei kuulu herra Liptonille, Whitleylle tai Harrodille, vaan yhteisölle — siinä on tärkein ero — ja ellei ostaja ole palvelukseen tyytyväinen, hän voi sitä arvostella ja korjata, niinkuin nykyjään voimme arvostella ja korjata paikallisessa postitoimistossa ilmeneviä epäkohtia. Ellei myydyn tavaran laatu häntä miellytä, hän voi vaatia toisia laatuja. Hänen ostamissaan tavaroissa tulee esiintymään toisenlaisiakin leimoja kuin hänen nyt hankkimissaan tavaroissa. Voipaperissa on Devonin kreivikunnan vaakuna, Hereford ja Kent takaavat omenaviininsä ©ivallisuuden, Hampshire ja Wiltshire vastaavat silavastaan — aivan samoin kuin Austraalia jo nyt leimaa viininsä ja Uusi Seelanti suojelee itseään petokselta (ja takaa puhtaan, moitteettoman teurastuksen) mitä lampaanlihaan tulee. Tekee mieleni ajatella, että Lontoon punainen väkipuukko on nähtävänä sen suurista (kunnallistetuista) panimoista tulevien terveellistä olutta sisältävien pullojen kupeissa ja että esimerkiksi Maidstone ja Rochester nauttivat erikoista mainetta hedelmähillojen ja säilykehedelmien tuottajina. Ravintoaineet tulevat olemaan kaikin puolin hyvät, kunnollisten ja kunnollisesti palkattujen naisten ja miesten valmistamat, avarain laaksojen ja ylänkömaiden, piirikuntien ja suurten kaupunkien ylpeys niiden laadun takeena. Jokainen kunta voi vapaasti kilpailla toisten kanssa, ei ainoastaan hintaan, vaan myöskin laatuun nähden Cheshiren juusto kilpailee Sveitsin ja Ranskan juustojen kanssa, Münchenin olut Kentin panimojen tuotteiden kanssa, Lontoon ja Parisin leipomoiden leipä, Readingin kaupungin biskvit, Sveitsin ja Bournevillen suklaa ovat saatavissa, samoin Tanskan ja Suomen niittymaiden voi.

Ostettuaan ruokavarat hän kenties lähtee suuren myymälän toisiin osastoihin ja ostaa Manchesterin hienoja liina- ja puuvillakankaita, Bradfordin kaupungin kutomoiden hienoja villakankaita, Lontoon ja Mercian silkkejä, Northamptonin ja Amerikan jalkineita ja niin edespäin, aivan samoin kuin hän nytkin tekee ostoksiaan suurmyymälöissä. Mutta kaikki hämä tavarat, kuten sanoin, ovat kunnollisia tuotolta, yhtä kestäviä kuin kauniitakin, ja myyjälle ei työnnetä mitään "palkkioita", jotta hän erikoisin "suositteluin" saisi ostajan valitsemaan kelvottomia tuotteita kunnollisten asemesta.

Mutta otaksukaamme, että hän tahtoo teettää itselleen hatun tai puvun. Silloin hänen luultavasti täytyy lähteä yksityisliikkeeseen, vaikka maailmassa vallitseekin sosialismi; sellaista yksilöllisestä aistista riippuvaa asiaa ei käy järjestäminen tukkuliikkeen avulla. Hän löytää luultavasti samasta rakennuksesta joukon pienempiä liikeitä, madame Sen ja rouva Tämän omistamia, ikkunoissa on ehkä nähtävänä jokin puku tai hattu, ja niin hän valitsee erikoisen pukutaiteilijansa ja sopii asiasta hänen kanssaan. Taivun otaksumaan, että pukuompelija tai muotitaiteilija saa taitonsa ja maineensa mukaisen korvauksen luonnoksistaan ja leikkauksistaan ja että asiakas maksaa suurmyymälälle aineksista ja kunnalliselle työpajalle tilauksen valmistamisesta taiteilijan valvonnan alla. Toisin sanoen: en otaksu muotiliikkeen harjoittajan tai pukuompelijan saavan kaupallista hyötyä; he saavat vain taiteilijalle kuuluvan korvauksen.

Jos taas rouva haluaa ostaa kirjoja, nuotteja, taide-esineitä tai muuta sentapaista, hän saa niitä suurmyymälästä, joka toimii kaiken maailman kunnallisten ja yksityisten tuottajien edustajana…

Se olkoon sanottu naisen rahallisesta ja taloudellisesta asemasta sosialistisessa valtiossa. Taloudenhoito ei kumminkaan muodosta naisen elämän koko kudelmaa. Hän tulee olemaan vapaa muutenkin, ei vain rahallisesti; sosiaalisen organisation ja elämän koneiston järjestelmällinen kehittyminen vapauttaa häntä yhä enemmän niistä kiusallisista velvollisuuksista ja rasittavista töistä, jotka ovat aikaisemmin kuluttaneet ylen paljon hänen sukupuolensa tarmoa. Hän tulee olemaan kansalainen ja voi miehen tavoin itsenäisesti lukea, ajatella ja etsiä ajatustensa ilmausta. Lain edessä, politiikassa ja kaikissa elämän oloissa hän tulee olemaan miehen vertainen. Kukaan ei tule valvomaan hänen liikkeitään, rajoittamaan hänen toimiaan tai olemaan hänen yläpuolellaan ratkaisemassa asioita hänen puolestaan. Kaikki nämä seikat sisältyvät sosialismin perusyleistykseen, joka kieltää pitämästä ihmisiä omistuksen, esineinä.

Nyt kyennee lukija hiukan paremmin kuvailemaan mieleensä opettajan tai perheenäidin elämän yleistä luonnetta sosialismin vallitessa. Olenpa tullut vilkaisseeksi niihinkin oloihin, joissa taitava muoti- tai pukuompelija todennäköisesti tulee elämään näissä muuttuneissa olosuhteissa. Jakotoimen alalla palvelevien suuri enemmistö tulisi ilmeisesti elämään nykyisen elämänsä kirkastettua, arvokkaampaa toisintoa, vapaana pahimmista peloistaan, erottamisen uhkasta, lähestyvän vanhuuden kammosta, tarvitsematta tehdä työtä nälkäpalkoilla tai sopeutua käyttämään työpaikkaansa asuntonaan. Sosialismin vallitessa sellainen järjestys olisi mahdoton. Mainittujen henkilöiden elämä olisi suunnilleen samanlainen kuin opettajan. Hekin kuuluisivat suureen julkiseen palvelukseen, heilläkin olisi oikeus saada minimipalkkansa ja sitä korkeampi korvaus riippuen siitä, millaiseen, asemaan he tarmonsa ja taitonsa nojalla kohoavat. Nykyajan vauras kauppias huomaisi olevansa jossakin jakotoimen johtajan virassa. Jos esimerkiksi olette teekauppias tai ravintoaineiden myyjä ja olette kutsumukseenne kiintynyt, niin luultavasti käsittelette samoja tavaroita, ette omaksi voitoksenne, vaan osoittaaksenne kykyjänne, esimerkiksi "laivaten Liverpoolista sisämaahan" jokseenkin samoin kuin nyt. Te tarkkaisitte enemmän tavaran laatua ja vähemmän sen määrää; siinä kaikki. Te ette yrittäisi "nylkeä" kilpailijaanne, mutta yrittäisitte luultavasti samoin kuin ennenkin voittaa lontoolaiset jakajat ja tehdä itsenne siten huomatuksi. Te saisitte sievän palkan; uudenaikainen sosialismi ei tahdo ylläpitää mitään "kuollutta tasoa" kyvykkäiden miesten mieliharmiksi. Nykyaikainen sosialismi on vapautunut siitä omaisuuteen kohdistuvasta kiivaasta vihasta, joka oli aikoinaan luokkasota-sosialismin luonnepiirteitä. Kuten huomaatte, olisitte paljoa melkoisempi kuin olette nyt, olisitte eräs kaupunkinne vaurauden tukipylväitä — ja raatihuone olisi paikka, jossa kelpaisi istua…

Mikäli ovat kysymyksessä jakotoimen alalla työskentelevät henkilöt, olisivat tärkeimpinä eroina parempi kasvatus, palkkaminimin määrääminen, vanhuudenvakuutus, lyhyempi työpäivä, enemmän vapautta ja menestymisen tilaisuutta. Koska koko liike-elämä tulisi olemaan yhteiskunnan huostassa ja asiakas olisi kauppiaan välillinen herra äänioikeutensa nojalla, tapahtuisi yleneminen paljoa suuremmassa määrässä ansion nojalla kuin nyt on laita yksityisliikkeissä, joissa asiaankuulumattomat henkilökohtaiset seikat usein ovat vallitsevalla sijalla, ja jokaisella olisi valta anoa siirtoa johonkin uuteen toimeen, ellei löytäisi riittävää liikkumisalaa vanhan piiristä. Myymäläin henkilökunta epäilemättä asuisi omissa huoneissaan, ja heidän kotinsa ja elämäntapansa olisivat aivan samanlaatuiset kuin tämän luvun ensimmäisessä ja toisessa kappaleessa luonnostelemani.

Erinäisillä kunnallisen ja valtion liikennepalveluksen aloilla asioiden järjestys esiintyisi liberaalisia periaatteita vastaavana suuremmassakin määrässä kuin nykyjään. Junailijat ja kuljettajat epäilemättä käyttävät virkapukua, jotta heidät voidaan tuntea, mutta virkapuku ei tule missään tapauksessa herättämään livereihin viittaavia ajatusyhtymiä niinkuin nyt on laita. Tätä palvelusta tulevat suorittamaan enimmäkseen nuoret miehet, ja jokainen heistä tulee demokraattisen Ranskan armeijan sotilaan tavoin tuntemaan, että hänellä on marsalkansauva rensselissään. Hän tulee saamaan hyvän kasvatuksen; hänen työpäivänsä tulee olemaan lyhyt, ja hänellä tulee olemaan vapaata aikaa itsensä kehittämistä tai muita tarkoituksia varten; jos hän pysyy koko ikänsä junailijana tai kuljettajana, niin hän saa kiittää siitä vain omia vaatimattomia kykyjänsä. Hän luultavasti jää junailijaksi, jos haluaa jäädä, mutta siirtyy toiseen toimeen, ellei sitä halua. Hänen ei ole suinkaan pakko siepata mainittua sauvaa ja kerskailla siitä, jos hänen taipumuksensa ovat rauhalliset.

Suuret organisoidut teollisuudenhaarat, kaivostyö, puuvillateollisuus, rautateollisuus, rakennustoiminta ja muu sellainen eroaisi nykyisestä etupäässä sikäli, että palveluksessa olevat henkilöt olisivat pysyväisesti toimiinsa kiinnitetyt ja että järjestelmällisesti vältettäisiin niitä sosiaalisia hankaluuksia, joita uudet keksinnöt ja uudet säästömenetelmät nykyaikana aiheuttavat. Kaikkialla maailmassa tulee vallitsemaan organisoitu taloudellinen valvontatoimi, joka lakkaamatta valmistaa ja tarkistaa raudan, kivihiilen, veran ja muiden sellaisten tuotteiden kulutusarvioita lähinnä seuraavia kuukausia varten.

Meidän aikamme sokea keinotteleva tuotanto johtuu siitä synkeästä tietämättömyydestä, joka näillä aloilla vallitsee, ja kun sellainen valvonta saadaan aikaan, lievenee myös suuressa määrin nykyisten työolojen julma välipäisyys. Näiden suurten tuotantotointen aloilla palvelevat henkilöt tulevat olemaan vakinaisesti työhön kiinnitettyjä samoinkuin opettajat ja rautatieläiset. Heitä ei enää oteta työhön ja eroteta päivän tai viikon kuluessa. Enempää kuin meidän mieleemme johtuu palkata poliisimiestä päiväksi tai viikoksi tai luottaa taistelutanterella sotilaisiin, jotka on siellä pestattu kuuden pennyn tuntipalkasta. Ja jos jokin nerokas keksintö tekee mahdolliseksi vapauttaa satoja miehiä, ei sosialistinen valtio lähetä heitä — niinkuin tekee nykyinen valtiomme — työkoteihin ja siirtomaihin, missä he muuttuvat sosiaaliseksi taakaksi, vaan teknillisiin opistoihin, joissa he harjaantuvat johonkin uuteen tarmonsa käyttötapaan. Kaiken kaikkiaan tulevat nämä henkilöt, kaikkein vähintäkin yritteliäisyyttä tai kykyä osoittaen, voimaan paremmin kuin he nyt voivat, tulevat saamaan täydemmän osuuden uutteruutensa tuotosta. Useat epäilemättä jäävät aloilleen, pikemmin kunnianhimon kuin tarmon puutteen vuoksi, koska sosialismin vallitessa köyhänkin miehen elämä tulee olemaan siedettävää. Henkilö, joka haluaa tehdä tavallista työtä ja kuluttaa joutoaikansa shakkia tai biljardia pelaten, jutellen tai erinomaisissa opinnoissa, tai huvittavassa, joskin tuloksettomassa taideharrastuksessa, tulee tosin pysymään köyhänä, mutta ei joudu kurjuuteen. Pelkkää mekaanista uurastusta ei maailmassa tarvitsisi nykyjään paljoakaan olla, se voitaisiin helposti välttää tuhansissa eri tapauksissa, ellei inhimillinen kärsivällisyys olisi huokeampaa kuin hyvät koneet, mutta joka tapauksessa tulee jäämään kymmenentuhatta erilaista vaatimatonta työaluetta niitä ihmisiä varten, joita ei kiihoita kunnianhimo…

Jos olette maanviljelijä tai puutarhanhoitaja, hedelmien tai kukkien kasvattaja, tulette todennäköisesti havaitsemaan olevanne samassa työssä sosialismin vallitessakin — te vuokraatte maata ja käyttelette sitä niin hyvin kuin osaatte. Vuokranne määrätään samoinkuin nyt sen nojalla, mitä ihmiset suostuvat maksamaan. Mutta maanomistajananne tulee olemaan yhteisönne, ja maksettua vuokraa korvaavat suurelta osalta korjaukset, maanviljelysdepartementin opastavat tiedonannot ja neuvot, paremmat tiet, avustukset hyvää sähköliikennettä varten, jonka ivulla voitte kuljettaa tuotteenne markkinoille, sekä lapsillenne suotu huolto ja kasvatus. Vuokraolonne tulevat todennäköisesti olemaan varmemmat ja tekemienne parannusten hyöty tulee olemaan teille taattu paremmin kuin nykyjään. Taivun uskomaan, että maidonkuoriminen ja muu sellainen tulee tapahtumaan suurissa yleisissä meijereissä, koska sellainen järjestys on säästävämpi; te luultavasti myytte tuotteet sellaisinaan yhteisönne suurliikkeelle, joka pitää huolen niiden jakamisesta. On luultavaa, että myytte viljanne leikkaamattomana ja että asianomaiset yhteiskunnan toimihenkilöt järjestävät sadonkorjuun ja tuovat kaupungista työväkiarmeijan korjaamaan tuotteitanne, hedelmiä, humaloita ja viljaa. Niinmuodoin tulette tarvitsemaan vain vähäisen määrän vakinaista työväkeä, ja siihen kuuluvat henkilöt tulevat todennäköisemmin olemaan yrityksenne osakkaita kuin palkkalaisia, joita täytyy pitää silmällä ja ajaa työhön.

Joutoaikoinanne te luultavasti harjoitatte ampumista tai metsästätte, jos sellaiset asiat teitä huvittavat — on varsin luultavaa, että tulevaisuudessa on maaseudun viljelystilojen ympärillä kaikenlaisissa ammateissa toimiville henkilöille kuuluvia asumuksia, ja he tulevat varmaan kerallanne harjoittamaan urheilua ulkosalla. Ei tarvitse pelätä urheilun häviävän, vaikka suuret vuokrakasarmit häviävät… Talven kuolleena aikana luultavasti lähdette lähimpään kaupunkiin vaimonne, ja lastenne kanssa, viivytte siellä muutamia viikkoja asuen hotellissa ja jutellen klubinne jäsenten kanssa, käyden kunnallisissa teattereissa ja niin edespäin. Varmaan myös matkustelette loma-aikoinanne. Kaikki ihmiset tulevat jossakin määrin saamaan kokea matkustamisen nautintoa ja vapautta, saavat tutustua vieraisiin olokehiin, vuoristoihin ja erämaihin, kaukaisten maiden kaupunkeihin ja saloihin ja vieraiden kansojen tapoihin.

Lääkärinammattia harjoittava mies tai nainen, hammaslääkäri ja jokainen sellaisiin toimiin harjaantunut henkilö, korkeampien oppilaitosten opettaja t.m.s. lakkaa sosialismin vallitessa olemasta yksityinen yrittäjä, jonka tärkeimpänä pyrintönä on upean asunnon ja komeiden ajoneuvojen hankkiminen; hän tulee kuulumaan erääseen tulevan ajan kaikkein suurimmista julkisista palvelustoimista, julkiseen terveystoimeen. Hän kuuluu joko jonkin suuren sairaalan lääkärikuntaan (sairaalat eivät tule olemaan hyväntekeväisyyslaitoksia, vaan runsasta kannatusta nauttivia julkisia laitoksia) tai piirikunnan esikuntaan, joka toimii hoitajajärjestön yhteydessä, työskentelee maalaissairaalassa, eristyssairaalassa tai muussa sentapaisessa laitoksessa tai on neuvoa-antava spesialisti tai toimii etupäässä tutkijana tai ammattinsa uuden sukupolven opettajana ja harjoittajana.

Hän ei saa kuvitella elämäänsä ja asemaansa ihan samanlaiseksi kuin julkista kannatusta nauttivien tutkijoiden ja yleisen terveydenhoidon palveluksessa toimivien lääkärien elämä ja asema nykyjään. Meidän päivinämme ovat melkein kaikki julkiset toimet huonopalkkaisia verrattuina yksityisten ansaitsemiin tuloihin, ja syynä on juuri yksityisomistajien voitonhimo. Samoin on kaikkien tiedemies-tutkijain ja useimpien julkisten virkain haltijain laita. Se asiaintila, johon sosialismi viittaa, merkitsee maailmaa, joka tulee epäilemättä olemaan sopusoinnussa näiden rakentavien käsitysten kanssa ja vapaa sellaisesta kademielisestä voitonhimosta. Whitehall ja South Kensington voivat syystäkin pelätä laajalle leviäviä kapitalistisia sanomalehtiä ja rengastaneen pääoman ahnaita juonia, mutta terve, rakentava sosialismi ei voi sitä mitenkään vahingoittaa. Nykyisen ajan virkamiehelle sosialismi voi niinmuodoin sanoa vain, että hän tulee todennäköisesti saamaan suhteellisesti paremman palkan kuin nyt; mitä taas asunnon vuokraan ja ostoksiin tulee, viittaan jo edellä oleviin huomautuksiini..

Otaksukaamme sitten, että olette taiteilija — käytän tätä nimitystä merkitsemään kaikenlaisten taiteiden, kirjallisten, draamallisten ja soitannollisten samoinkuin maalauksen, kuvanveiston, piirustuksen ja arkkitehtuurin harjoittajia. Te tahdotte ennen kaikkea persoonallisen ilmaisun vapautta ja otaksutte luultavasti, että se on kaikkein vaikeimmin löydettävissä sosialistisesta valtiosta. Todellisuudessa olette kuitenkin paljon vapaampi kuin nyt. Aloitatte uranne varmaan paikallisessa kunnallisessa taidekoulussa, voitatte siellä palkintoja ja oppiarvoja ja saatte viettää muutamia suurenmoisia nuoruuden ja työn vuosia Italiassa tai Parisissa, Saksassa tai Lontoossa, Bostonissa tai New Yorkissa tai missä hyvänsä taiteenne suuressa tyyssijassa. Sitten kenties otatte osaa johonkin suureen julkiseen kilpailuun, opistonne tai kaupunkinne painattaa, julkaisee, jäljentää tai myy joitakin teoksianne, te saatte kotikunnaltanne lainan aineksen ostoa varten — jos aineksenne on ostettava — ja niin te ryhdytte muovaamaan sitä kauniiksi myytäväksi teokseksi. Jos olette alallanne jossakin määrin etevä, niin julkiset viranomaiset pyrkivät kilvan toimimaan takaajinanne ja teostenne tilaajina; he ovat hyväntahtoisia ja tyytyväisiä tilaajia. Ja jos teoksenne herättää mielenkiintoa lukuisissa henkilöissä ja tuottaa heille nautintoa, voitte onnellisen kykynne nojalla päästä yhtä rikkaaksi ja mainioksi kuin kuka muu sosialistisen valtion jäsen tahansa. Jos sitävastoin ette ihmisiä ollenkaan miellytä, ette kunnallisen taidekokoelman tuntijoita enempää kuin yksityisiä yhdistyksiä ja taiteensuosijoita tai kansanomaista ostajaa, niin kohtalonne ei ole kovempi kuin kenen hyvänsä menestymättömän taiteilijan nykyjään; teidän täytyy suorittaa vähän aikaa jotakin muuta työtä ja saada joutoaikaa aloittaaksenne uudestaan.

Teatterinäytännöt tulevat osoittamaan nykyisten menetelmien kehittymistä, mutta minkäänlaisesta kykyjen rengastumisesta, suosittujen "tähtien" hyväksi puhtaasti kaupallisin keinoin harjoitetusta hurjasta reklaamista tai teatterien trustiutumisesta ei voi olla puhettakaan. Teatterit tulevat olemaan kunnallisia laitoksia, ja jokainen teatterissa käyvä äänivaltainen henkilö tahtoo nähdä ne mukavina ja hienoina; eräissä tapauksissa niitä kenties johtaa julkinen näyttämöyhtiö, toisissa tapauksissa vuokraaja, joka käyttää joko omia säästövarojansa tai tilaajilta ja osakkailtaan saatuja tai julkisesta pankista lainaamiansa rahoja. Viimeksimainittu vuokraamismenetelmä on kenties käytännöllisin myös julkisten konserttitalojen hoidossa, mutta aivan yhtä mahdollista on, että niitä valvovat johtajat julkisten komiteain valitsemina tai nimittäminä. Eräissä tapauksissa voi teatterin vuokraajana toimia jonkinlainen näyttämöyhtiö, joka on perustettu erikoista näytelmälajia suosimaan. Katsojat maksavat tietenkin pääsymaksun samoinkuin nyt, mutta kunnallisiin lippumyymälöihin, ja minä otaksun, että vuokraaja tai tekijä ja taiteilijat jakavat sen, mitä jää, kun teatterin vuokra on tuloista vähennetty. Jokaisessa vähänkin merkittävässä kaupungissa tulee olemaan useita teattereja, konserttitaloja ja muita sellaisia laitoksia, kenties kilpailevien-komiteain johdon alaisina. Jokainen ymmärtäväinen henkilö oivaltaa, että näissä asioissa on noudatettava useita eri menetelmiä, pidettävä avoinna eri mahdollisuuksia, pysyteltävä vapaina itsevaltaisuudesta, ja koska sosialistiseen yhteiskuntaan tulee kuulumaan suuri määrä henkilöitä, joilla on joutoaikaa ja tilaisuutta taiteellisten asioiden arvostamiseen, ei ole ollenkaan luultavaa, että tuo tärkeä periaate unohtuu — joka tapauksessa sen unohtuminen on paljoa mahdottomampi kuin nykyisessä maailmassamme, missä joku kauppiasryhmä voi usein saada aikaan täydellisen rengastumisen taiteilijamarkkinoilla. Sosialismin vallitessa on mahdotonta, että Sarah Bernhardt joutuu esiintymään teltassa, kuten hänen täytyi tehdä Amerikassa, koska kaikki trustiutuneet teatterit sulkivat häneltä ovensa jonkin voitonjakoa koskevan mitättömän kiistan vuoksi….

Siirtyäkseni kenties liian äkkiä toiselle alalle, sanon puolestani pitäväni sopivimpana, että sosialistinen valtio jättää uskonnolliset menot kokonaan yksityisten asiaksi, sallii heidän — tietenkin luovuttamatonta omaisuutta koskevien järjellisten säädösten rajoissa — kerätä varoja maan vuokraamiseen, kirkkojen, kappelien, alttarien, pyhien paikkojen ja kokoushuoneiden rakentamiseen ja ylläpitämiseen, pappien ja hurskaiden menojen kustantamiseen. Tämä voi tapahtua sitä helpommin, kun uskonnollisia yhdyskuntia nykyaikana rasittavat taakat tulevat kerrassaan poistetuiksi; niiden ei tarvitse enää avustaa köyhiä, ei pitää yllä kouluja, ei sairaaloita eikä hoitajatarsisaria, koska yhteiskunta sivistyksen edetessä omaksuu suoritettavikseen kaikki nämä kasvatukselliset ja inhimilliset velvollisuudet, joihin kristillisyys on ensimmäisenä meitä perehdyttänyt. Sosialismi ei näytä mitenkään vastustavan uskonnollisten yhdyskuntain, luostarien ja muiden sellaisten perustamista, kunhan nämä laitokset eivät loukkaa persoonallista vapautta ja yleistä terveyttä, mutta selvää on, että tehdaslait ja rakennusohjesäännöt koskevat kaikkia näitä asumuksia ja että yleiset lait ja sopimuksia koskevat rajoitukset kumoavat niissä tehdyt lupaukset, jos niihin asettuneet hurskaudenharjoittajat katuvat päätöstään. Huomaatte siis, ettei sosialismi mitenkään lonkkaa uskonnon elävää olemusta, ja jos olette uskonnon palveluksessa, tulette toimimaan suunnilleen samoinkuin nyt, se vain erona, että seurakunnalliset velvollisuutenne ovat vähentyneet. Jos olette hengellisellä alalla toimiva nainen ja tahdotte hoitaa sairaita ja lohduttaa murheellisia, niin teidän tarvitsee vain uskonnollisen toimenne lisäksi osoittaa hankkineenne sairaanhoitajattarelta ja käytännölliseltä lääkäriltä vaaditut tiedot ja taidot. Teitä tarvitaan hyvinkin. Sosialismi ei tee loppua inhimillisistä kärsimyksistä, ruumiillisista enempää kuin sielullisistakaan, vaikka tekeekin olosuhteet niin hyviksi ja turvallisiksi kuin suinkin voi.

Omistan tässä erikoisen kappaleen niille sosiaalisille tyypeille, joiden elämäntapaa organisoidun sivilisation kehittyminen näyttää eniten uhkaavan ja jotka eivät voi kuvitellakaan elävänsä sosialistisessa valtiossa…

Ensinnä lienee syytä palauttaa heidän mieliinsä seikka, jota olen jo parhaani mukaan kokenut selvittää, nimittäin se, ettei nykyaikainen sosialisti suunnittele mitään äkillistä olojen muutosta, siirtymistä nykyisistä olosuhteista yhdellä asekelella sosialismiin. Ei tule olemaan mitään kaunista maanantaiaamua, jona vanha järjestys väistyy uuden tieltä. Suuri muutos on toteutettava vähitellen, vuodesta toiseen palvelustoimia sosialisoimalla, verotusoloja muuttamalla, keksimällä uusia julkisen kaupan menetelmiä, avartamalla kasvatustyön aluetta. Tämä probleema on pohjimmaltaan soveltautumisongelma, ja useimmilla niistä, jotka eivät voi jäädä entisiin oloihinsa uusien sosiaalista yhteiselämää koskevien käsitysten vallitessa, ei ole muuta keinoa kuin kysyä itseltään, onko viisasta kasvattaa poikiaan tai tyttäriään noudattamaan samaa latua, vai tuleeko tyytyä pitämään toimintaansa heihin itseensä päättyvänä.

Useihin ammatteihin ja kutsumuksiin nähden tästä asiasta voidaan suoriutua muutamalla sanalla. Sosialismin vallitessa, kun kysymyksessä olevaa liikkeenhaaraa tai ammattia ei enää ole olemassa, yhteiskunnan koneistossa tulee todennäköisesti olemaan paljonkin tilaisuutta sosiaalisessa katsannossa hyödyllisemmälle samojen voimien käytölle. Perheen lainopillisella avustajalla, sellaisena kuin hänet nyt tunnemme, olisi vähän tekemistä sosialistisessa valtiossa, mutta samanlaista valpasta hienoälyisyyttä tarvittaisiin valtio-organisation sadoissa uusissa kulmissa ja hankauspinnoissa. Kuten aikaisemmin jo selitin, tulisi yksityisen kauppiaan sijaan osastonjohtaja, ja samoin joutuisivat virattomiksi veronkantaja, tilanhaltija — ja voisi laatia pitkänkin luettelon niistä sosiaalisista tyypeistä, jotka vastaavalla tavalla muuttuisivat.

Mutta otaksukaamme nyt, että olette palvelija, harjaantunut, ammattitaitoinen, vauras palvelija; eikö maailmassa olisi mitään teidän vastinettanne uuden järjestyksen vallitessa? Otaksun, että olisi. Sosialistisessa valtiossa tulee olemaan sijaa suurelle palvelusväen määrälle, se vain erona, että yksityishenkilöillä tulee olemaan varsin vähän palvelijoita ja että palvelijantoimen "halpuus" tulee olemaan vieras käsite sivistyneessä yhteiskunnassa. Voi varmasti ennustaa, että tavallinen kotoinen työ tulee huomattavasti vähenemään lähimmässä tulevaisuudessa riippumatta siitä, suuntautuuko kehitys kohti sosialismia vai ei; kaiken kivihiilen käyttämisestä johtuvan lian, kaiken lamppujen ja kynttilöiden käyttöön liittyvän hankaluuden ja suurimman osan voimiakysyvää keittiötyötä tulee poistamaan sähkövalon ja -lämmityksen yleinen käytäntöönottaminen, ja makuuhuonepalvelusta vähentää suuressa määrässä asianmukaisesti varustettujen kylpy- ja pukeutumishuoneiden järjestäminen. Sitäpaitsi on varsin luultavaa, että klubiaate tulee vielä huömattavasti leviämään; tavalliset ihmiset tulevat aterioimaan vapaammin julkisissa paikoissa, ja asian helpottamiseksi suoritetut toimenpiteet tulevat käymään yhä tehokkaammiksi. Yksinpalvelijan ammatti tulee häviämään, ja jos kuulutte siihen luokkaan, täytyy teidän tyytyä ajattelemaan, että teidät olisi sosialismin vallitessa kasvatettu seitsemänteen- tai kahdeksanteentoista ikävuoteenne saakka ja sitten varustettu johonkin mielenkiintoisempaan ammattiin. Tulee kumminkin olemaan varsin paljon satunnaisen ammattitaitoisen aputyön tarvetta: asumuksia on siistittävä perinpohjaisesti silloin tällöin, luultavasti koneellisten laitteiden avulla, huonekaluja uudelleen päällystettävä ja korjattava, ja kaikenlaisissa tällaisissa "aputöissä", joita suoritetaan sosiaalisten tasojen välimaalla, saavat epäilemättä toimintatilaisuutta useat henkilöt, jotka nyt ovat tilaisuuden ja kasvatuksen puutteen vuoksi palvelijoina. Parempaa palvelustointa tulee varmaan olemaan saatavissa klubeista ja yhteiskodeista, missä käytökseltään miellyttävät, hyväpalkkaiset, ammattitaitoiset henkilöt tulevat pitämään huolta melkoisesta määrästä näiden yhteisöjen jäseniä joutumatta loukkauksen vaaraan tai orjamaisen pakon alaisiksi. On tietenkin vielä olemassa kaikenlaisia kamaripalvelijoita ja -neitsyitä, jotka eivät sosialismin vallitessa olisi palvelijan toimessa, vaan paljoa mielenkiintoisemmissa ja sosiaalisessa katsannossa tuottavammissa ammateissa.

Tässä palvelijoista kirjoittaessani johdun ajattelemaan, että te, rakas lukijani, kenties kuuluttekin siihen pieneen onnensuosimaan, rikkaaseen ja hyvissä oloissa elävään luokkaan, joka nykyisissäkin oloissa näyttää omistavan kaikki, mitä elämä voi ihmiselle tarjota. Te elätte kauniissa suuressa Lontoon talossa, suuri palvelijoiden joukko ympärillänne, teillä on maakartanoita ja niissä puistoja ja hienoja puutarhoja, te voitte matkustaa upeasti minne hyvänsä sivistyneen maailman osaan ja elää ylellisesti missä tahansa. Kaikki asiat suoritetaan teidän puolestanne, kaikki tiet tasoitetaan teille. Taitava kamarineiti tai -palvelija vapauttaa teidät omaa henkilöännekin koskevasta huolenpidosta; taitavat lääkärit, erinomaisen taitavat spesialistit tulevat avuksenne, jos sairaus tai huonovointisuus sattuu teitä ahdistamaan; te pysytte näöltänne kymmentä vuotta nuorempana kuin köyhemmät aikalaisenne ja kaksin verroin komeampana. Ja ennen kaikkea teillä on tunto siitä, että alapuolellanne on ihmisten suuri enemmistö, että olette ihmisten suureen laumaan verraten erikoinen ja ylhäinen olento.

On avoimesti myönnettävä, ettei sellainen patriisityyli soinnu sosialismiin. Teidän täytyy sopeutua siihen ajatukseen, että tuo kaikki tulee loppumaan. Te voitte edelleenkin olla terve, hienostunut, vapaa, kauniisti puettu ja asua kauniissa talossa, mutta teillä ei tule enää olemaan käytettävänänne sellaista avaraa tilaa, ei niin paljon palvelijoita eikä nykyistä ylemmyytenne tuntoa. Teidän tulee jälleen asettua paikallenne ihmisten suureen jbukkoon. Jos minkäänlaista kumousta tahdotaan saada aikaan, täytyy suurimman osan omaisuudestanne tulla luovutettavaksi. Ne vuokratulot, joista elätte, ne sijoitukset, joiden tuoton nojalla pidätte yllä kellarimestarienne ja kamaripalvelijoittenne suurta joukkoa, tilanne työväkeä ja kaikenlaisia alustalaisianne, ostatte pukunne, jalokivenne, automobiilinne, upeat huonekalustonne ja varusteenne, tulevat suurimmalta osaltaan olemaan yhteiskunnan omaisuutta, jonka tuoton korjaa jokin kansallinen tai kunnallinen rahasto. Teidän täytyy luopua paljosta sellaisesta. Mitään muuta mahdollisuutta ei ole olemassa, teidän tienne sosialismiin johtaa "neulansilmän" läpi. Teidän erikoiselta luokaltanne ja vain siltä sosialismi vaatii todellista aineellista uhrausta. Teidän täytyy tosiaankin luopua paljosta tylystä ylpeydestä. Asiaa ei käy auttaminen, teidän täytyy siihen suostua, jos aiotte ollenkaan varautua ottamaan vastaan sosialismia. Teidän täytyy alentua yksinkertaisempaan ja monessa aineellisessa suhteessa vähemmän huomattavaan elämäntapaan.

Tämä on niin ilmiselvää, että jokaisesta, joka uskoo itsekkyyden olevan ihmiskunnan johtavana ja ainoana mahdollisena vaikuttimena, näyttää uskomattomalta, että luokkanne voisi milloinkaan tehdä muuta kuin viimeiseen saakka vastustaa sosialismin etenemistä. Te taistelette sen puolesta, mitä teillä on, ja ne, joilla ei mitään ole, taistelevat saadakseen sen teiltä riistetyksi. Siitä syystä saarnaavat Sosialidemokraattisen liiton sosialistit luokkasotaa, joka minulle esiintyy synkeänä, väkivaltaisena ja inhottavana tulevaisuudenmahdollisuu-tena. He ajatelevat, että meidän on päästävä vapautumaan nykyisestä kurjuudesta ja sekasorrosta, ellei linnoja polttamalla ja ihmisiä teloittamalla, niin ainakin saman asian lievemmän muodon nojalla. En kumminkaan ole sitä mieltä. Mielessäni kytee usko, etteivät oman ylemmyytenne vaatimukset ole teitä kerrassaan vallanneet. Luokkaanne kuuluu epäilemättä joukko ihmisiä, jotka taistelisivat kuin nurkkaan ahdistuneet rotat esimerkiksi köyhäin ihmisten nälkäänäkevien lasten ruokkimista ja maan alkuperäiselle omistajalleen, valtiolle, palauttamista vastaan, mutta sittenkin uskon, että luokassanne kokonaisuudessaan on kyllin jaloutta, jotta voitte melkoisesti hillitä sellaista vastustusta. Se seikka, että teillä on hopeiset kuvastimet ja hiusharjat, ei estä teitä omistamasta omaatuntoa. En usko oikeaksi sitä teoriaa, että kumouksellinen mieli ehdottomasti merkitsee moraalisesti moitteetonta luonnetta tai että ihminen kadottaa sielunsa, jos omistaa kolmekymmentä paria kamaripalvelijan hyvin hoitamia housuja. Minussa elää toivo, että teidän hienostumisenne — olen nähnyt parissa tapauksessa niin käyvän — kääntyy niitä sosiaalisia oloja vastaan, jotka ovat tehneet sen mahdolliseksi. Kaikki tämä tilan avaruus, kaikki tämä loisto on todistettavasti yhteydessä puutoksen ja kurjuuden kanssa, josta olette loitolla. Kunhan sen käsitätte, niin maailma muuttaa muotoaan. Näiden asiain kannalta katsottuna teidän ylhäisyytenne, kuten itse tulette huomaamaan, voi näyttää — suokaa sana anteeksi! — hiukan alhaiselta…

Kerran asian tajuttuanne tulette sen aina tajuamaan. Plutokraattiseen tyyppiin kuuluva uusi rikas tulee teidän joukkoonne, tulee toisinaan kerrassaan tungettelevasti. Te alatte surkutella hänen palvelijoitansa ja kohta alatte puolustella omianne. Te ette voi sitä sietää niinkuin rikkaat amerikkalaiset tai rikkaat eteläafrikkalaiset tai menestyneet vetokeinottelijat tai rikkaat konserttisalien omistajat, te ette voi sitä sietää, heidän hopeansa ja norsunluunsa ja timanttinsa valaisevat omia omistamianne. Ja sitten te muun muassa huomaatte, ettei ylpeytenne ja mukavuutenne olekaan niin riippuvainen lukuisista liveripukuisista henkilöistä, tilavista asunnoista ja koruista kuin noiden nousukasten.

Luotan myöskin toisten näkemienne paikkojen vaikutukseen. Te ette kykene ehdottomasti eristämään maailmaanne ulkopuolella sijaitsevasta suuremmasta maailmasta; ainakin matkustaessanne tunkeutuvat toiset näköalat näkyviin. Joka kerta esimerkiksi, kun lähdette Charing Crossilta mannermaalle, näette kamalat köyhien kaupunginosat radan kummallakin puolella. Te tiedätte, että nämä asiat ovat osa järjestelmäänne, osa teitä itseänne; ne ovat tuon loistavan rakennuksen nurja puoli eikä mikään siitä erotettava seikka; elämänne rikas kudelma tulee näkyviin toisella puolen, pistos pistokselta, rampautuneina ruumiina, kuolevina lapsina, puutteena ja vihana. Isoäitinne eivät asiaa ymmärtäneet. Te ymmärrätte. Te tiedätte sen. Siihen tietoon ja teistä löytyvään määrätynlaiseen jalouteen perustan toivoni paljoa enemmän kuin vuoden 1789 kamaliin muistoihin ja sen kostaviin peitsiin. Teidän luokkanne on omituisen sekalainen kokoelma uutta ja vanhaa, alhaista ja hienoa. Mutta koko ryhmän läpi tihkuu Isossa-Britanniassa ja Länsi-Euroopassa yleensä, todella aristokraattinen perintätapa, joka on omaisuuteen kohdistuvaa huolenpitoa voimakkaampi; te tajuatte, toisinaan vastoin tahtoannekin, velvollisuutenne ja eräänlaisen kunnian vaatimukset. Te ette voi pettää ajuria ettekä harjoittaa vääryyttä pelissä; teidän olemuksessanne on jotakin, mikä ehkäisee sen ehdottomasti kuin vaisto. Mutta entäpä, jos teille todistetaan (ja sitä todistetaan teille parastaikaa), että omistamanne rikkaus on, aivan teidän tietamättänne, suunnattoman — joskin ennakolta harkitsemattoman — sosiaalisen petoksen tulos?

Vaikka sosialismi muuten vaatiikin teitä luopumaan melkoisesta tilasta ja palveluksesta, se kuitenkin tarjoo teille eräitä koruttomia, joskaan ei aivan vastaamattomia korvauksia. Jos tahdotte luopua kauniista Mayfairissä sijaitsevasta talostanne, Kentissä omistamastanne puistosta ja Walesin marskimaista, niin saatte niiden sijaan toisia laadultaan hienompia asioita. Teille tulee kuulumaan koko Lontoo, kaupunki, jota tosiaankin kannattaa palvella, ja toveruustunne, joka oikein käsitettynä on nautittua kunnioitustakin parempi. Yhteinen kansa ei tule olemaan halpamainen sosialismin vallitessa. Tämä seikka on erittäin tärkeä teidän muistaa. Mutta kaikkia näitä ajatuksia tärkeämpi on se, että te tulette omistamaan itsennekin suuremmassa määrin kuin omistatte nykyjään. Ettekö milloinkaan tunne, kuinka kaikki tuo komeutenne, kaikki tuo ylhäisyytenne on teidän ja elämän välisenä esteenä?

Vetoan siis varallisuudestanne jalouteenne, jotta auttaisitte meitä hiukan köyhdyttämään luokkaanne ja tekemään sen tämän köyhdytyksen nojalla äärettömän paljon rikkaammaksi. Ja uskon varmaan, etten vetoa suotta muutamiin teistä…

Vihdoin otan huomioon senkin mahdollisuuden, että olette ennen kaikkea isänmaanystävä ja että teitä askarruttaa lippu ja maa, joihin tunteenne ovat kutoutuneet. Te huomaatte sosialistien alinomaa puhuvan kansainvälisyydestä ja Maailman valtakunnasta, ja tuo on mielestänne kovin epämääräinen ja väritön lämpimän ja elävän todellisen Englannin tai "näiden valtioiden" tai valtakuntanne sijake. Niin, isänmaallisuutenne tulee epäilemättä muuttumaan, mutta en luule sen joutuvan välttämättä riutumaan sosialistisissa oloissa. Voi käydä niin, että sodat loppuvat, mutta eri yhteisöjen välinen vertailu, kilpailu ja ylpeys ei tule loppumaan. Philadelphia ja Chicago, Boston ja New York ovat rauhallisissa suhteissa, kaiken todennäköisyyden mukaan nyt ja aina, mutta jokainen mainituista kaupungeista yrittää alinomaa arvostella, ärsyttää ja saattaa varjoon toista. Ja nykyisen ajan kunnallinen ylpeys ja kilpailu ei ole mitään verrattuna siihen ylpeyteen ja kilpailuun, joka syntyy, kun jokaisen miehen työ tehdään kaupungin hyväksi ja kun kaupungin kunnia ja menestys on jokaisen sen kansalaisen. Te tulette siis ensinnäkin ylpeilemään entiseen tapaan omasta kaupungistanne, joka tulee olemaan kuin muinaisen Hellaan tai keskiaikaisen Italian kaupunkivaltio, maa-alueiden keskus ja kansalaistensa omaisuus ja ylin harrastus. Minä esimerkiksi rakastaisin ja palvelisin, samoinkuin rakastan nyt, Lontootani ja Viittä satamaani, kotoisia Lontoon ympäristön seutuja, Thames-virran suurta syliä, Wealdia ja Downlandia, omaa maatani, jossa olen viettänyt koko ikäni; teidän suuri kaupunkinne voi olla Ulster tai Northumbria, Wales tai Itä- tai Länsi-Belgia, Suomi tai Burgundi, Bern tai Berliini, Venezia, Peking, Calcutta, Queensland tai San Francisco. Ja näiden suurten kaupunkivaltioitten välistä rauhaa valvomassa ja niitä yhteen liittämässä tulee yhä useissa tapauksissa olemaan vanha kansallinen tai valtakunnallinen hallitus ja vanha lippu, yhteenliittyneiden ja toisilleen sukua olevien, samaa kieltä puhuvien, yhteisen historian ja yhteisen mielenlaadun ja rodun yhdistämien kaupunkikuntain yhteisen toiminnan väline. Kansakunta ja kansallinen hallitus tulevat suojelemaan kansallista kirjallisuutta ja yhteistä lakia, valvomaan ja kenties välittämäänkin kaupunkien- ja kansojenvälistä kauppaa sekä toimimaan välittäjänä kunnallisten hallitusten ja sen suuren Kongressin välillä, johon kaikki asiat tähtäävät, sen suuren Kongressin, joka tulee olemaan välttämätön maailmanrauhan turvaamiseksi.

Se on ainakin minun unelmani järjestyksestä, joka voi sukeutua epäluulojen, haparoivien yritysten ja vaarallisten mielettömyyksien sekasorrosta, niistä pelon ja vanhojen perinnäisten suhtautumisten sekä rotuennakkoluulojen vaikutuksista, joita nykyjään nimitetään kansainvälisiksi suhteiksi. En näet usko, että sota on inhimillisen olemassaolon ja edistyksen välttämätön ehto, uskon vain, että se on sekasortoa, joka on meille periytynyt sosiaalisen elämän alemmilta tasoilta. Uskon, että yleisen älyn vähäinenkin kehittyminen tulee tekemään sen mahdottomaksi.

Otaksukaamme kuitenkin, että olen väärässä ja että sota on yhä mahdollinen sosialistisessa tai osittain sosialistisessa maailmassa; otaksukaamme, että sitä sosialistista valtiota, jossa kuvittelen teidän elävän, uhkaa jokin sotainen mahti. Siinä tapauksessa en usko, että uhkaavan sotaisen mahdin tarvitsee uhata kovinkaan kauan. On näet huomattava, että kysymyksessä on valtio, joka on organisoitu yhteistoimintaan paremmin kuin mikään valtio aikaisemmin, valtio, jossa jokainen mies ja nainen tulee olemaan halukas ja itsetietoinen, palvelemisen hengen läpäisemä kansalainen, valtio, jossa tieteellinen tutkimus tulee olemaan äärimmäisen tarmokasta ja tehokasta. Mikä individualistinen tai itsevaltainen sotilasvalta voisi toivoa sen kukistavansa? Sosialismin oleellisista periaatteista johtuu ilmiselvästi, että jos sota on välttämätön, jokainen kansalainen luonnollisesti ottaa sotaan osaa. Pelkkä hyvän oivalluksen puute on saanut eräät työväenluokkaan kuuluvat sosialistit Englannissa ja Ranskassa vastustamaan sotapalvelusta. Yleinen sotapalvelus, jos sen tarpeellisuus edellytetään, kuuluu sosialistiseen periaatteeseen, joka vastustaa ehdottomasti kahdeksannentoista vuosisadan liberalismin "yksityis-yksilöllisiä" aatteita. Se kuuluu sosialistiseen aatteeseen, mutta samoin kuuluu siihen maailmanrauhan vakauttamisen ja ylläpitämisen käsite.