KESÄN TULIAISIKSI
Kesä kaunis Pohjolassa, meitä taasen tervehdät, suloisella suudelmallas kaikki kasvit herätät.
Kuollehena mik' on ollut,
taasen virkoo elämään,
linnut pienet puistikossa
säätelevät säveltään.
Kukan hoikkaa vartaloa
hellästi sä suojoat,
aamukasteen kirkkahilla
helmill' yhä kostutat.
Ihanuuttas ihaella
onpi lyhyt aika vaan:
täältä muutat; sitten syksy
pitää kaikki kahleissaan.
Helleyttä ei oo sillä:
kukat kauniit kaatelee,
vihoitellen viima käypi,
luonnon sulon raatelee.
Kolkoks' käypi sydämeni, näitä katsellessani. — Viivy, viihdy, kesä kaunis, virkistytä mieltäni!