HUHTIKUUN YÖ.
Niin huulin hämärin yö huhtikuun
nyt kuolon autuudesta kuiskuttaa.
Mä valvon niinkuin vainaa ylhäisin
ja juon sen hekumata ihanaa.
Mut ohi liukuu kuolon armas katse
ja vavahtain mä kuulen kolkutusta.
On aamu ulkona, on ihmisiä!
Voi, rinteellä on mullan pälvi musta!