VOGULIN HAUTAKIVESTÄ.
Niin väsyksiin mä kiersin kyläin teitä,
ei mulle naiset nuoret hymyilleet.
Niin tuomenmarjain makeutta etsin,
ei laaksossani ne koskaan kypsyneet.
Niin kuolin, haudan sain mä aavikolla,
mun mullastani kasvoi tuomipuu.
Sen marjat kypsyi, kutsui lempiviä
ain puoleensa, kun tuli elokuu.