SYKSYN TULLESSA.
Niin korkeaksi kasvanut oli heinä niittyjen
siell' jalka kovin kastehessa kastui:
Kuin unen raskaan tunsin syksyn tulevan,
mua vastaan kaikki kuolon tuska astui.
Ja myöhäilloin varjojen näin yhä kasvavan,
pian kuu ens kimallustaan heitti veteen.
Ah, kypsyydestä kertoi tuoksut niittyjen,
yö laittoi varjon joka kukan eteen.
Näin viherjöiväin niittyjen mä tarun mahtavan,
voikukkaa legionein seisoi siellä.
Näin jossain seinän luona sirpin nälkäisen
ja jossain sumuvaunut liukui tiellä.