SYYSKYNTÄJÄLLE.
Syyskyntäjä, veljeni hiljainen,
sinä liikut kuoleman asialla.
Sinä niukan vihannan viimeisen
hymyten
tapat vakosi multiin hautaamalla.
Et oppinut mistään riemuitsemaan.
Et rakasta ketään, ei sua kukaan.
Sinä kuulut syyskuun maisemaan
sairastavaan.
Ajat suoraan vakosi mukaan.
Kai sentään, veljeni hiljainen,
pysyt kaukana talosta valkeasta.
On takana kuistikon ruutujen
niin ikävissään ihminen.
Kai säälit kaunista lasta.