NÄLKÄ.
(Mukailtu suomennos.)
»Oi äiti, äiti, mun nälkä on niin, pala leipää anna, mä näännyksiin jo uuvun.» — »Vuotahan, lapsiparka, me kylvämme, kohta jo kasvaa sarka.»
Kun vilja varttuvi parhaillaan, yhä lapsonen huutaa tuskissaan: »Oi äiti, äiti, sä leipää suo, mun tappaa kalvava nälkä, tuo?» — »Polo lapseni, totu jo vuottamahan, pian huomenna viljakin leikatahan!»
Kun kuhilaat peittivät peltomaat, laps' itki: »Äiti, kai palkan saat, vähän leipää, nälkä on pienollas, pala anna, mä kuolen raataissas.» — »Rakas lapseni, varrohan, huomenna on vilja nyt ensin puitava.»
Oli vilja puitu ja aitassa.
Yhä valitti lapsonen kalpea:
»Oi äiti, äiti, sä leipää suo,
mun nälkä tappavi — julmaa tuo.»
— »Rakas lapseni, varrohan kunhan toki
jyvät jauhamme, — saat», polo äiti hoki.
Oli jauhot koottuna säkkeihin. Huus lapsonen huulin värjyvin: »Oi äiti, äiti, mä kuolen jo, palan leipää nälkääni annatko?» — »Oi vuota, lapseni, huomenen tullen mä uutisleivän leivon sullen.»
Oli valmis leipä — mut paareilla makas lapsonen, kalman saaliina.