REPALEISET.
Kunne kuljen, kussa käyn, yhä kohtaan saman näyn: repaleinen ryysynuttu, kurjuustaru suruntuttu.
Hohtavainen talvisää,
kiteet kiiltää, noit' en nää.
Koittehessa talviaamun
nään vain laahustavan haamun.
Kadun loisto, mitä liet?
Minne kantajas sä viet?
— Tuost' en huoli, katseen näin ma
sairahan, sen valtaan jäin mä.
Touhu toivorikas — sen
ohi kuljen, arkaillen.
Elon usko — murhe vei sen. —
— Muistan nutun repaleisen.
Suuri, kaunis kaupunki,
kuink' on kylmät katusi.
Repaleiset rivein pitkin
siellä näin, mä — kuljin — itkin.