SUURKAUPUNGIN JALOISSA.
Pääsi päällä sumuvuoret piettää taivahan. Toivot täällä hukkuu nuoret elon vaivahan.
Syksy musta, kolkko puisto, tulet sammuu pois. Lohdutusta menneen muisto miten tuoda vois?
Kuni veitsi vain se leikkaa sydänjuuria. Taittui peitsi, löit sä veikkaa turman onnella.
Täällä yksin voittajalle päivyt paistelee. Pettymyksin kulkevalle kuilu aukenee.
Sumupilvet raskahasti kaiken kietovi. Ivan ilvet kamalasti vilhuu vastaasi.
Keltalehti maahan putoo, lokaan tallataan. Turmas ehti, noin se kutoo sulle verkkojaan.
Hornan väet täällä, tuolla, teljet tuhoisat. Muut sä näet voitonpuolla, — itse uppoat.
Ihmishaamu kuni haaksi harhaat ruoriton. Valkee aamu, ainiaaksi kohtaat kurimon.
Puiston rantaa laineet tummat lyövät synkät niin. Kuohu kantaa viestit kummat: vaivuit syvyyksiin.