XII.
Jo poista Kauko sun vuotees’ luota tuo säilärautasi säihkyinen. Ei meille onnea miekka tuota, sen hurmehaava on hirmuinen.
Oi ellös kättäsi tahraelko,
en tuota itkutta nähdä vois.
Mun öitän’ valtaisi synkkä pelko,
ja lempi luotani hiipis pois.
Ja haava syömehen syttyis syvä, kun lentäis vainojan nuolet nuo. Oi Kauko olkosi hellä, hyvä ja poista seinältä miekka tuo.