XLI.
PAROONITAR DE MACUMER KREIVITÄR DE L'ESTORADELLE.
Enkeli-rukkani, Macumer ja minä olemme antaneet sinulle anteeksi kaikki ilkeytesi, kun saimme tietää, mitä kaikkea olet saanut kestää. Värisin ja kärsin lukiessani tuon kaksinkertaisen marttyyriutesi kuvausta, ja nyt en enää sure niin kovasti sitä, etten ole äiti. Kiiruhdan ilmoittamaan sinulle, että Louis on nimitetty ja saa siis nyt kantaa kunnialegionan upseerirusettia. Toivoit itsellesi pikku tyttöä, tietysti saatkin sellaisen, sinä onnellinen Renée. Veljeni häät neiti de Mortsaufin kanssa vietettiin heti meidän palattuamme. Rakastettava kuninkaamme, joka todellakin on ihailtavan hyvä, on nimittänyt veljeni ensimäiseksi kamariherraksi ja säätänyt hänelle tämän viran sen nykyisen haltijan kuoleman jälkeen, joka haltija on hänen appensa. — "Viran tulee seurata arvonimeä", sanoi hän herttua de Lenoncourt-Givrylle.
Isäni oli sata kertaa oikeassa. Ilman minun omaisuuttani ei mitään kaikesta tästä olisi saatu aikaan. Isäni ja äitini tulivat Madridista tänne tätä hääjuhlaa varten ja palaavat takaisin sen juhlan jälkeen, jonka huomenna pidän vastanaineiden kunniaksi. Karnevaalista tulee loistava. Sorian herttua ja herttuatar ovat Parisissa, heidän läsnäolonsa tekee minut hieman levottomaksi. Maria Heredia on varmasti Europan kauneimpia naisia, enkä minä pidä oikein siitä tavasta, millä Felipe katselee häntä. Niinpä kasvaakin rakkauteni ja hellyyteni vielä kaksin verroin suuremmaksi. "Hän ei koskaan olisi rakastanut sinua näin!" Tätä ajatustani en tosin tohdi lausua ääneen, mutta sen saattaa lukea kaikista katseistani ja liikkeistäni. Taidanpa, Jumala nähköön, olla hyvin komeileva ja keikailevainen! Eilen sanoi rouva de Maufrigneuse minulle: — "Rakas lapsi, täytyypä laskea aseet alas teidän edessänne." Lyhyesti sanoen, minä huvitan ja miellytän Felipeä siinä määrin, että hänen pakostakin täytyy pitää kälyään tyhmänä kuin espanjalaista lehmää. Murehdin nyt sitäkin vähemmän sitä, etten saa pientä abenserragia, kun herttuatar todennäköisesti vielä Parisissa synnyttää ja tulee rumaksi; jos hän saa pojan, on tämä poika saava nimekseen Felipe, maanpakolaisen kunniaksi. Paha sattuma saattaa minut siis vielä kerran kummiksi. Hyvästi; rakas ystävä. Tänä vuonna matkustan hyvissä ajoin Chantepleursiin, sillä meidän matkamme on maksanut suunnattomia summia; matkustan jo maaliskuun lopulla elääkseni säästäväisesti Nivernais'ssa. Sitäpaitsi ikävystyttää Parisi minua. Felipe kaipaa niinkuin minäkin puutarhamme ihanaa yksinäisyyttä, rakkaita ketojamme ja rakasta hiekkarantaista Loireamme, joka ei ole minkään muun virran kaltainen. Chantepleurs on tuntuva vallan hurmaavalta kaiken tuon komeuden ja turhuuden jälkeen Italiassa; sillä loppujen lopuksi, komeus on ikävää ja rakastajan katse on kauniimpi kuin mikään capo d'opera tai bel quadro! Sinne odotamme sinua, enkä minä enää tule olemaan mustasukkainen sinulle. Saat kaikessa rauhassa tutkia Macumer'n sydäntä, onkia sieltä esiin huudahduksia ja punoa niistä kokoon epäilyksiä; jätän hänet sinun käsiisi ylpeällä luottamuksella. Tuon Rooma-kohtauksen jälkeen rakastaa Felipe minua vieläkin enemmän; eilen hän sanoi, (hän lukee nyt olkani ylitse) että hänen kälynsä, hänen nuoruutensa Maria, hänen entinen morsiamensa, prinsessa Heredia, hänen ensimäinen unelmansa, on tuhma. Oi, rakkaani, minä olen pahempi kuin mikään oopperatyttö, tuo solvaus tuotti minulle todellakin iloa! Huomautin Felipelle, ettei hän puhu virheetöntä ranskaa; lyhyesti sanoen, hän on kaunis, mutta ei viehättävä. Hänen sielultaan puuttuu eloisuutta. Jos hänelle lausuu jonkun kohteliaisuuden, katsoo hän lausujaan aivan kuin nainen, joka ei ole tottunut kuulemaan sellaisia. Felipen luonteinen mies olisi jättänyt Marian jo kahden kuukauden jälkeen. Sorian herttua, don Fernand, sopii hänelle sangen hyvin; hän on ylevämielinen, mutta hemmoiteltu lapsi, sen näkee kaikesta. Voisin olla ilkeäkin ja houkutella sinut nauramaan, mutta pysyttelen totuudessa. Tuhannet sydämelliset tervehdykset, enkelini!