XVI.
SAMALTA SAMALLE.
Maaliskuulla.
Olen pukeutunut valkoiseen: minulla on valkoisia kamelioita tukassani ja yksi valkoinen kamelia kädessäni, äidilläni on punaisia; otan häneltä yhden, jos niin tahdon. Minulla on vastustamaton halu myydä hänelle hänen punainen kameliansa pienen epäröimisen hinnalla ja tehdä lopullinen päätös vasta sovitulla paikalla. Olen hyvin kaunis. Griffith pyysi saada katsella minua hetkisen. Tämän illan juhlallisuus ja tuon salaisen suostumukseni näytelmä ovat nostaneet värin kasvoilleni; kummallakin poskellani hehkuu punainen kamelia, joka on siihen puhjennut valkoisten keskelle!
Kello yksi.
Kaikki ovat ihailleet minua, yksi ainoa osasi jumaloida. Nähdessään kädessäni valkoisen kamelian, painoi hän päänsä alas ja huomasin hänen käyvän yhtä valkeaksi kuin kukkanen kädessäni, mutta samassa otin äidiltäni punaisen kukan. Saapua teatteriin koristettuna noilla molemmilla kukilla olisi voinut olla sattuma; mutta tämä oli vastaus. Annoin siis suostumukseni. Esitettiin Romeota ja Juliaa, mutta kun sinä et tiedä, mitä on kahden rakastavaisen duetto, et voi ymmärtää sitä onnea, mikä täytti kahden vasta rakkauteen puhjenneen ihmisen sydämet heidän kuunnellessaan tätä jumalallista lemmenlaulua. Paneutuessani levolle kuulin boulevardilta askelten kaikua. Ja nyt, ah enkelini, on sydämeni ja pääni tulessa. Mitä hän tekee, mitä ajattelee? Onko hänellä kenties joku sellainenkin ajatus, jota minä en tunne? Onko hän todellakin tuo joka hetki palvelukseen valmis orja, joka hän on sanonut olevansa? Miten voin päästä siitä varmuuteen? Piileekö hänen sielussaan ehkä joku pieni epäily siitä, että tämä minun myöntymiseni aiheuttaa vielä jonkinlaisen moitteen, katumuksen tai kiitoksen! Rasitan itseäni samanlaisilla rikkiviisailla saivarteluilla kuin naiset Cyrus ja Astrée romaaneissa tai Rakkauden tuomioistuimissa. Mahtaako hän tietää, että rakkaudessa naisten pienimmätkin teot ovat lukemattomien sisällisten taistelujen, tappioiden ja kaikinpuolisen harkinnan tuloksia! Mitä ajatellee hän nyt juuri tällä hetkellä? Kuinka voisin saada hänet kirjoittamaan tänä iltana minulle kaikista tämän päivän yksityiskohdista? Hän on orjani, minun täytyy askarruttaa häntä ja olen musertava hänet työllä.
Sunnuntai-aamuna.
Olen nukkunut vain hyvin vähän. Kello on kaksitoista. Olen antanut
Griffithin kirjoittaa seuraavan kirjeen.
Herra parooni de Macumer'lle.
Neiti de Chaulieu on antanut minulle tehtäväksi, herra parooni, pyytää teiltä takaisin jäljennös eräästä kirjeestä, jonka muuan hänen ystävättäristään oli kirjoittanut hänelle ja jonka te olitte ottanut mukaanne.
Suvaitkaa vastaanottaa j.n.e.
Griffith.
Rakas ystävä, Griffith meni Hillerin-Bertinkadulle ja jätti tämän lemmenviestin orjalleni, joka kirjekuoressa palautti kyynelin kostutetun ohjelmani. Hän totteli minua. Oi rakkaani, hänen täytyi tehdä juuri niin! Joku toinen olisi kieltäytynyt siitä imartelevassa kirjeessä; mutta Saraseni teki niinkuin oli luvannutkin: hän totteli. Olen kyyneliin saakka liikutettu.