II.
Minä palan! — enkä tahdokaan itseäni sammuttaa, sillä se palo on ihanin elämässä.
Ja kaunis, neitseellinen kevät puhkeaa kukoistukseen minun ympärilläni, puistojen heleän vehreät, lehtivät puut hohtavat haaveksivina ja onnellisina kuin morsiamet, ja kuulaan siintävä ikuinen taivas sädehtii auringon loistavista timanttisäteistä.
Ja minä käyn keväistä kaupunkia kuin ihanassa unessa, minä käyn kaupunkia ja etsin sinua, sillä sinun rakkautes yksin on minulle elämä — kaikki muu on kuin kuollut minulle!