III.
Kunne, kunne tuskansa kätkeä katseilta, jotka ei armoa tunne? Mistä, mistä yösydän etsiä, missä ei silmien pilkka pistä? — Yö ei peitä — tähdet palaa —, syrjäteitä kun hiivin salaa niinkuin varas — onnen varas! — ohitse talojen, joissa onni viettää juhlaa, nautinnon viiniä tuhlaa rikkaille orgioissa, — ohitse kotien, valoisten kotien, joissa on rauha, — iäti sotien turhaan oman pimeän itseni kanssa, paeten pois sinne — sinne, missä lauha unhotus ois, missä ei itseni murhaan pakkoa ois —! — Minne?