NOCTURNUS.
Tyhjä on puisto, autio, lohduton, — lempeä muisto vain kuni henkäys hiljaa lehdillä käy. — Niinkö sa häivyit, niinkuin saavuitkin, tuoksuna kukkain pois kera kesäisen yön! — Tyhjä on syön, tyhjä on puisto, — lempeä muisto vain kuni henkäys hiljaa lehdillä käy.