SURU.

Ei yhtään mull' ole ystävää,
suru vain,
ei ketään, ken mua rakastaa,
suru vain!
Taa kaikki katoo; yksi jää:
suru vain.
Hän yksin vihkii laulajan,
suru vain, —
hän yksin ylitse hautani soi,
suru vain.