MINKÄTÄHDEN VIMPELIN MIEHIÄ NIIN HIRVEÄSTI HAUKOTUTTI
Vimpelin miehet olivat matkalla, ja kun sitä matkaa tehtiin ja tehtiin, niin jouduttiin siten Alajärvellekin. Ja kun pimeäkin oli tullut, niin mentiin erääseen majataloon yöksi.
Siellä sitten istuttiin ja tarinoitiin toistensa ja talonväen kanssa klo 11:n tienoille, ja sitten rupesi raukaisemaan, jonka tähden mentiin nukkumaan matkustavaisille valmistettuihin vuoteisiin.
Vimpelin miehet nukkuivat kohta kuin tukit, ja heidän kuorsauksensa oli kuin myllynkivien jyrinä. Ja sikeästi nukuttuaan heräsivät he siihen, että talonväki hääri ahkerasti tavallisissa aamuaskareissaan. Sitä keitettiin kahvit ja lypsettiin lehmät ja meijeröitiin maidot ja ruokittiin elukat, niin että sen kuin yksi vilske kävi. Eivätkä Vimpelin miehetkään, vaikka heitä tuntuikin vielä nukuttavan, viitsineet esiintyä unikekolaisina vieraassa pitäjässä ja alentaa siten Vimpelin arvoa aamunvirkkujen alajärveläisten silmissä, vaan kömpivät ylös ja pukivat ylleen ja läksivät tupaan tarinoimaan taas talonväen kanssa, samalla kuin kätevä naisihminen meni kamariin korjaamaan vierasten vuoteet, niin että höyhenet vain tyynyistä pölisivät.
Sitten keitettiin puuroa ja syötiin vahvasti, ja Vimpelin miehet istuivat rahilla takan vieressä ja haukottelivat hirveästi ja ajattelivat, että mikähän heitä tänäpänä niin nukuttaa.
Mutta syötyään puuronsa katseli talonväki ulos ikkunasta ja sanoi, että mikähän lie tänään, kun kaikki tuntuu siltä, kuin olisi maailman meno vähän luiskahtanut raiteiltaan. Noissa naapuritaloissa nukkuvat kuin karhut, ei näy mistään edes valoa vielä, vaikka ylösnousun aika olisi ammoin jo ollut. Eikä tuo päiväkään näytä rupeavan lailliseen aikaan valkenemaan. Sekin on myöhästynyt. Puhumattakaan noista perhanan päivämiehistä, jotka eivät vieläkään tule kaivontekoon, vaikka tietävät, miten kiireellistä se olisi. Ja entäs palvelustyttö! Se kun meni naapuriin yöksi. Ja nyt se siellä nukkuu ja nukkuu, eikä tule koko päivänä kotiin.
Vimpelin miehet kuuntelivat näitä puheita tylsähköinä ja haukottelivat aina vähän päästä, niin että leukapielet natisivat.
Mutta viimein sanoi majatalon isäntä, että tämähän on hittoa. Koko kylä makaa, vaikka kello käy jo yhdeksättä, eikä päiväkään ala sarastaa.
Ja isäntä katsella muljotti vanhaan uskolliseen seinäkelloon, joka rauhallisena käydä raksutteli mustalla seinällä.
Silloin se talon vanha ja yhtä uskollinen Maija-Reeta, sanoi, että mahtoikohan hän pyöritellä liian paljon noita kellonviisareita. Hän kun yöllä oli herännyt, niin oli kello pysähtynyt neljännestä yli 12:n, ja kun Maija-Reeta ei voinut tietää, kuinka kauan kello oli seisonut, niin oli hän arviokaupalla vääntänyt kellon näyttämään puoli seitsemää. Ja sen mukaan sitä sitten oli noustu seitsemältä ylös.
Kuultuaan Maija-Reetan selityksen alkoi talonväki raapia päätään, ja raavittuaan tarpeeksi asti meni talonväki vielä vähän nukkumaan, mutta koska Vimpelin miesten vuoteet jo oli korjattu, niin istuivat Vimpelin miehet edelleen rahilla siellä takan luona torkkuen ja haukotellen.
Jonkin ajan kuluttua nousi talonväki taas virkistynein mielin ylös, ja talossa syntyi jälleen toimelias touhu ja elämä, ja jo alkoi päivänrantakin vähän ruskottaa Alajärven Pynttärinniemen — vai onko se niemi? — takamailta. Ja seinäkello osoitti puolta yhtä.
Emäntä justiin hämmenti maitopataa, kun naapurissa yötä ollut palvelustyttö tuli tupaan ja ihmetteli, että täälläpä ollaan varhaisia. Kun hän juuri läksi naapurista niin kello oli vasta 5 aamulla.
Emäntä hämmenti vain maitopataansa ja vastasi rauhallisesti, että mitäpä tämä… hän on jo lehmätkin lypsänyt, ja sitäpaitsi toiseen kertaan tänä päivänä. Niinkuin kaikki muutkin työt on tehty. Ja einekin on syöty. Niinkuin näet, on siellä puuroa pöydällä, ja illalla oli perunoita, niinkuin muistat.
Ystävämme Vimpelin mies kertoo, että »piika päästi helapäisen naurun ja meni ulos, ehkä vähän meitä häpesi».
Sitten arvelivat haukottelevat Vimpelin miehet, että kai tästä mekin joudamme lähtemään, ja hetken perästä jatkoivat he puolinukuksissa matkaansa eteenpäin toisia majataloja ja toisia seikkailuja kohti. Matkallaan näkivät he, että muissakin Alajärven taloissa tehtiin jo ylösnousua, joten se oli kolmas ylösnousu, minkä he joutuivat sinä aamuna näkemään.
Vimpelin miesten suu vetäytyi nauruun heidän sitä ajatellessaan, mutta hymyn keskeytti pitkällinen haukotuskohtaus.
(1923.)