TOLTAA JA LAMMI JA TEISKOLAINEN SISU
Länsi-Teiskossa on Näsijärven rannalla laivasilta. Se on yli 30 vuotta ollut siinä. Sen nimi on Toltaa. Se on nimittäin rakennettu Toltaan talon ja samannimisen lahden rantaan.
Myöhemmin on Toltaan talosta erotettu Lammi niminen kievaritalo. Se on lähellä laivasiltaa. Se tahtoo ristiä laivasillan omaksi kaimakseen.
Kesällä 1922 Lammi pystytti sillan kulmaan taulun, jossa oli: »Lammi». Sillan toiset osakkaat sanoivat Lammille: olla kiltti ja ottaa pois se nimilauta.
Eipä Lammi ottanut.
Kokoutuivat sillan osakkaat ja sanoivat: eipä se näytä ottavan sitä
Lammiaan pois. Valittiin uskottu henkilö ottamaan pois uusi nimilauta.
Uskottu henkilö meni laiturille, sylkäisi kouraansa, kiskaisi Lammin
kyltin irti seipäästä ja heitti lepikkoon.
Seuraavana päivänä ilmestyi seipääseen uusi valkea lauta. Mustilla kirjaimilla oli siihen maalattu:
»Lammi».
Valtuutettu osakas meni sillalle, nyhtäisi laudan irti, heitti sen lepikkoon ja sylkäisi.
Seuraavana päivänä oli seipäässä uusi lauta. Siihen oli maalattu: »Lammi». Ja uskottu mies meni, repäisi sen irti, taittoi polveaan vasten ja heitti lepikkoon.
Lammi kutsui poliisin. Sitten Lammi antoi uskotulle miehelle haasteen kihlakunnanoikeuteen »ryöstöstä». Oikeus tutki ja harkitsi ja antoi vasikannahkapäätöksen. Sitäpaitsi sanoi oikeus, että osakkaiden enemmistöllä on oikeus pystyttää sillalle haluamansa nimi ja heittää muut nimet lepikkoon. Niin tuli syksy ja talvi ja uusi kesä. Laivaliike alkoi, ja sillalla oli nimi »Toltaa».
Mutta Lammillakin oltiin vielä elossa. Sieltä soudettiin paikalle, mutta ei noustu sillalle, vaan pysähdyttiin sen viereen. Järveen iskettiin seiväs laivasillan viereen. Seipääseen kiinnitettiin suurella munalukolla valkoinen lauta, johon oli maalattu mustilla kirjaimilla: »Lammi».
Oikeuden päätöksessä oli näet puhuttu vain laiturista, mutta järvestä ei oltu mitään mainittu.
Sitten tuli laiva. Ja kun laiva oli taas lähtenyt laiturista, avattiin munalukko ja vietiin nimikilpi kotiin.
Seuraavana aamuna vähää ennen laivan tuloa lukittiin »Lammi» järvessä olevaan seipääseen. Laivan lähdettyä irroitettiin nimilauta taas ja vietiin kotiin.
Näin tapahtui kauan aikaa. Kunnes tämä jokapäiväinen homma ja
»Lammi»-laudan edestakaisin soutaminen alkoi raukaista soutajia.
Silloin meni eräs perheen jäsenistä Kaikkarin kauppaan. Hän osti 5
markalla viistuumaisia ja naulasi niillä »Lammin» järviseipääseen.
— Siellä on taas se »Lammi», sanoivat toiset osakkaat keskenään. He olivat närkästyneen näköisiä. Sitten he järjestivät säännöllisen päivystyksen, kenen on kulloinkin vuorostaan tuhottava nimikilpi järvessä olevasta seipäästä.
Sitten souti se, jolla oli ensimmäinen vuoro, seipään luo, repi laudan irti ja tuhosi sen.
Seuraavana aamuna oli seipään nenässä uusi lauta, mutta siinä sama vanha »Lammi».
Toisella päivystysvuorolla oleva toltaalainen souti ja hävitti sen.
Seuraavana päivänä… niin, lukija ehkä voi jo itsekin sanoa, mitä seuraavana päivänä tapahtui. Ja sitä seuraavina.
Lammilla ryhdyttiin höyläämään lautoja varastoon täksi purjehduskaudeksi.
Ja Kaikkarilta on ostettu leiviskä nauloja.
Toiminta jatkuu, eikä kukaan voi sanoa, loppuuko se ja milloin, vai onko nyt syntynyt ikuinen taistelu.
Naulatehtaiden kauppamatkustajia kehoitetaan poikkeamaan ohikulkiessaan
Kaikkarilla.
Siellä on nimittäin säännöllinen ja taattu menekki.
(1923.)