IV

Muurari Kinnari oli liikkeellä jo aamulla ani varhain.

Koululla vielä kaikki nukkuivat. Sentähden meni hän saunaan, jonka kiukaan korjaamisesta eilen illalla oli ollut puhe, ja toimeenpani alustavan tutkimuksen.

— Huononlaiseksipahan on mennyt, murahti Kinnari tutkittuaan kiuasta. Eikä noista kivistä enää ole paljon mihinkään. Mutta mistäpä ne nyt uudetkaan otti… Pitää koetella entrailla ja lajitella näitä nyt vain ja vasta keväällä tehdä koko kiuas uudestaan…

Kinnari otti päreeseen tulta, laskeutui polvilleen kiukaan eteen ja alkoi tähystellä sen sisäpuolta.

Samassa kuului helähdys, lasinpalasia lensi ympäri saunan, ja lyhyt koivuinen halko mätkähti Kinnarin selkään.

Päre putosi uunin tuhkaan muurarin kädestä ja sammui. Kinnari nousi ylös sadatellen ja yrittäen hieroa selkäänsä sekä lähti ulos etsimään ilkityön tekijää. Pimeässä löi hän otsansa matalan oven kamanaan, mikä ei suinkaan ollut omiaan saattamaan häntä paremmalle tuulelle, kompastui saunan eteisessä vesisoikkoon ja oli vihdoinkin ulospäästyään kypsynyt murhaan.

Pihalla ei näkynyt ketään.

Saunan kupeella olevasta seiväsläjästä tempaisi raivostunut muurari vankan aidanseipään ja kiiruhti sitten juoksujalkaa saunan taakse.

Sielläkään ei ollut ketään. Kinnari huimasi seipäällä seinustalla kasvavaa katajapensasta ja lähti etsiskelemään tuntematonta vihollistaan muualta pihasta.

Kaikki sopet ja loukot tyystin tutkittuaan ei hän voinut muuta kuin todeta, ettei ainakaan mitään muuta ruumiillista olentoa kuin hän itse ollut pihassa eikä sen läheisyydessä. Hän purki tunteitaan iskemällä seipään poikki veräjänpieleen ja palasi takaisin saunaan, jossa alkoi hajoittaa kiuasta. Silloin tällöin pysähtyi hän kumminkin epäluuloisena kuuntelemaan ja pienimmänkin risauksen kuultuaan hyökkäsi halko kourassa ulos, tapaamatta siellä kuitenkaan ketään.

Puolen tunnin kuluttua alkoi pihalta kuulua liikettä. Mannilan Ate ja Jolpin Mikko, jotka olivat järjestäjinä, olivat saapuneet virkavelvollisuuksiaan suorittamaan ja alkoivat vetää kelkalla halkoja luokkahuoneisiin. Muurari meni heiltä tiedustelemaan, olisivatko pojat sattuneet näkemään mitään epäilyttävää, mutta pojat sanoivat, etteivät he ole mitään nähneet. Juuri äsken olivat muutoin saapuneetkin koululle.

Aamu rupesi vähitellen valkenemaan, ja koululaisia alkoi keräytyä sekä yksitellen että joukoittain.

Kinnari meni ilmoittamaan opettajalle seikkailustaan.