HELLENISMIÄ
Saamme kertoa rakkaille ystävillemme, että kreekkiläiset, jotka sanoivat Paavalia »lipilaariksi», elävät entiseen tapaan ja politikoivat yhtä suurella innostuksella ja antaumuksella kuin vuosituhansia sitten, Ateenan ja Spartan kissanhännänvedon aikoina.
Ja on valtiollinen elämä jalossa Hellaassa yhä edelleen pääpiirteissään seuraavantapaista:
Istuu valtaistuimella kuningas Konstantinos XIX.
Eräänä päivänä ilahduttaa hän kansaansa ilmoituksella, että nyt lähdetään taas antamaan selkään turkkilaisille ja valloittamaan Konstantinopoli.
Kansan riemastus on rajaton, ja tanssii se koko yön torilla kuninkaallisen linnan edustalla.
Viikon perästä on Leonidaan jälkeläisten armeija saanut tavanmukaisen selkäsaunansa ja juoksee epäjärjestyksessä kotiinsa.
Kansan suuttumuksella ei ole mittaa eikä määrää.
Yön pimeydessä pakenee Konstantinos Rex autolla rajan yli, ehtimättä ottaa mukaansa muuta kuin pienen käsilaukkunsa, jossa on Ateenan iltalehdet sekä yöpaita ja hammasharja.
Vastustuspuolueen johtaja Nipanapanastasiu julistaa ent. kuninkaallisen linnan parvekkeelta tasavallan sekä yleisen, yhtäläisen ja välittömän äänioikeuden.
Kansan riemastus on rajaton, ja tanssii se torilla seuraavaan aamuun klo 7:mään.
Nipanapanastasiu valitaan tasavallan presidentiksi ja julistaa uudet eduskuntavaalit.
Kun äänestystä ryhdytään toimittamaan, käy ilmi, että vaaliluetteloista on pyyhitty pois kaikki muut paitsi Nipanapanastasiun puoluelaiset.
Äänestysoikeutensa menettäneet mylvivät raivosta ja alkavat kerätä kiviä taskuihinsa.
Kansan johtajaksi kohoaa tunnettu valtiomies Ritaratiraiskis, ja
Nipanapanastasiu pakenee valepuvussa maasta.
Yleinen tyytyväisyys vallitsee, ja Ritaratiraiskis, joka nyt on tullut valtion päämieheksi, valmistuttaa uudet vaaliluettelot, joista Nipanapanastasiun puoluelaiset on karsittu pois.
Ritaratiraiskis järjestää armeijan uudelleen. Armeijan ylipäälliköksi nimitetään kuuluisa kansallissankari, kenraali Sokrates Kepulikopulos.
Kansa on yleisen riemun vallassa ja juhlii kokonaisen viikon, huutaen eläköötä Ritaratiraiskikselle ja Kepulikopulokselle, mutta tyytymättömiäkin on, ja ne tekevä hiljaisuudessa myyräntyötä ja järjestävät salaliittoa ent. pääministeri Hiperihaperihuiskiksen johdolla.
Kääntääkseen kansan huomion pois sisäpolitiikasta päättää presidentti Ritaratiraiskis, neuvoteltuaan kenraali Kepulikopuloksen kanssa, julistaa kostosodan Turkkia vastaan.
Tätä tietoa tervehtii kansa äärettömällä riemulla ja loppumattomilla kättentaputuksilla.
Hurraata huutaen hyökkää armeija rajan yli. Kolmen päivän kuluttua on armeija saanut selkäänsä ja juoksee maratonia kotiinpäin.
Kansan suuttumuksella ei ole rajoja. Se vaatii Kepulikopuloksen päätä.
Ritaratiraiskis luopuu kiireesti vallasta, ja hänen sijaansa nousee salaliittolaisten johtaja Hiperihaperihuiskis, joka ensi työkseen antaa vangita Ritaratiraiskiksen ja kaikki hänen ministerinsä. Sitäpaitsi lupaa hän kansalle Kepulikopuloksen pään. Tieto otetaan vastaan vilkkailla kättentaputuksilla.
Kun armeijan jäännökset ovat saapuneet kotiin, huomataan, ettei kenraali Kepulikopulos olekaan mukana. Hän on lähtenyt lentokoneella Etelä-Ranskaan terveyttään hoitamaan.
Ateenalaiset alkavat karjua ja keräillä kiviä taskuihinsa, jolloin Hiperihaperihuiskis asettaa kiireesti kenttäoikeuden. Kenttäoikeus tuomitsee Ritaratiraiskiksen ja kaikki hänen ministerinsä ammuttaviksi. Pääministeri Pipanapapanaiskis ja muut ministerit ammutaan 15 minuutin kuluttua torilla. Valitettavasti ei itseään Ritaratiraiskista voida ampua, sillä hän oli sattunut tulemaan toissapäivänä hirtetyksi.
Sitten kansalaiset rauhoittuvat ja ryhtyvät jälleen hoitamaan tupakka- y.m. ahvääreitään.
Mutta edellisen hallituksen ystävät, joitten johtajan Kakarapakaraiksen päästä on luvattu suuri palkinto, pitävät vihaa ja hautovat myrkyllisiä juonia.
Ja kun aika on kypsä, leimahtaa kapina, ja kansanjoukot syöksyvät
Kakarapakaraiksen johdolla linnaan etsimään Hiperihaperihuiskista.
Siellä tulee heitä vastaan rykmentin päällikkö, eversti
Kipelikapelikopulos, joka ilmoittaa, että asia on jo valmis ja
Hiperihaperihuiskiksen hautajaiset ovat kaikessa vaatimattomuudessa
huomenna.
— Minä olen siis valtion päämies! huudahtaa Kakarapakarais käsiään hieroen.
— Ei, valtion päämies olen minä! vastaa eversti Kipelikapelikopulos kuivasti, ja kehoittaa Kakarapakaraista lähtemään kotiinsa nukkumaan.
— Petosta! huutaa Kakarapakarais kansalle. — Eteenpäin!
Mutta Kipelikapelikopuloksen joukot avaavat tulen, ja väkijoukko hajautuu pakokauhun vallassa. Muitten edellä juoksee Kakarapakarais.
Diktaattori Kipelikapelikopulos pyyhkii sitten vaaliluettelosta pois kaikki nimet ja ryhtyy hallitsemaan maata, annettuaan vangita kaikki entiset ministerit ja kaikkien puolueitten johtajat.
Niinkuin entisetkin diktaattorit, Pangaloksesta lähtien, olivat tehneet.