ILOINEN YLLÄTYS
Fretu Pehlevi ja Aapo Torkko ovat jonkinlaisia sukulaisia. Jonkinlaisia serkuksia.
Fretu Pehlevi on harjoittanut opintoja, mutta Aapo Torkko on käynyt vain kaksi vuotta kansakoulua.
Aapo Torkko ei kuitenkaan ole opinnoista riippuvainen, sillä hän viljelee harrastuksella ja menestyksellisesti isiltä perittyä tilaansa.
Fretu Pehlevi kävi lyseon läpi kohtalaisella, vaikkakaan ei juuri hurraamista kannattavalla menestyksellä.
Vihdoin tuli hän ylioppilaaksi noin 14:llä äänellä, ja tunsi, että maailma oli hänelle nyt avoin niinkuin Kaanaanmaa Israelin koukkunokkaisille lapsille.
Oli itsestään selvä asia, että Fretu Pehlevi ryhtyi jatkamaan opintojaan.
Harkittuaan eri aloja ja uria, professorin uraa ja piispan uraa ja kuuluisan kirurgin uraa ja hovioikeuden presidentin uraa, päätti Fretu Pehlevi vakain tuumin ruveta lukemaan lakitiedettä. Hänestä oli hauskaa ja mahtavaa istua tuomitsemassa toisia, ja hän ilmoitti jo etukäteen, että kunhan hän pääsee tuomariksi, niin hän tuomitsee niin peevelisti.
No juu. Fretu rupesi lukemaan.
Lukemiseen tarvitaan etenkin rahaa. Silmälasit eivät ole ensinkään yhtä tarpeelliset, ainakaan niin nuorelle miehelle kuin hra ylioppilas Pehleville.
Pehlevi otti lainoja mistä sai, koska hänellä ei ollut omia varoja, ja varsinkin lainasi hän Aapo Torkolta.
Vuodet kuluivat.
Fretu Pehlevi jatkoi jatkamistaan opintoja ja oppi etenkin erinomaisesti tuntemaan Kämpin, Prinsessin, Kaivohuoneen, Oopperakellarin, Königin, Kappelin ynnä muut sellaiset paikat. Ja niitten suhteen voidaan sanoa, historiallisesti kuuluisaa lauselmaa sovelluttaen, että hra yliopp. Pehlevi oli niihin ja ne taas puolestaan Pehleviin sangen tyytyväiset.
Lainopillisista tutkinnoista ei kuitenkaan ollut puhetta. Ei niistä puhunut Pehlevi itse eivätkä puhuneet lopuksi muutkaan.
Ja kun maailmansota syttyi, lopetti hra Pehlevi yliopistollisen jakson elämästään ja siirtyi liikealalle, jolla alkoi ilmestyä erikoisia mahdollisuuksia yritteliäille ja kaukonäköisille miehille.
Mitä velkoihin tulee, niin maksoivat takaajat ne tietysti. Yksi ja toinen tosin lausuili synkällä äänellä rumia sanoja, mutta maksoi kuitenkin.
Aapo Torkko oli antanut sukulaismiehelleen rahaa lainaksi ilman takauksia ja muita sellaisia muodollisuuksia. Kuultuaan Fretun lopettaneen opintonsa ja ryhtyneen liikemieheksi, huomautti Aapo pari kertaa kirjeellisesti, kainostellen ja anteeksi pyydellen, niistä tuhansista, jotka Fretu oli häneltä lukenut, mutta kun hän ei saanut Fretulta edes vastausta, niin lakkasi Aapo Torkko huomauttelemasta ja tyytyi kohtaloonsa.
Fretu taas toimi liikeasioissa milloin suuremmalla, milloin pienemmällä menestyksellä, ja Aapo kuuli kulkupuheena, että Fretulla on isot asiat ja rahaa kovasti läjässä, mutta ei Fretu kuitenkaan maksanut veikkaansa.
Tässä äskettäin oli maanviljelijä Torkko käymässä Helsingissä, ja kukapas tulikaan häntä vastaan Mikonkadulla, ellei Fretu Pehlevi itse omassa persoonassaan.
Fretu tervehti iloisesti ja luontevasti ja kyseli kuulumiset ja sanoi sitten:
— Kuule, minulta on jäänyt järjestämättä se meidän vanha asiamme… oleppa nyt hyvä ja sano, paljonko se on korkoineen ja kaikkineen!
Tämä oli iloinen yllätys Aapo Torkolle, joka mutisi, että olisihan sen vielä ennättänyt…
Mutta Fretu oli jo ottanut lompakon povitaskustaan, ja lompakosta jonkun paperin, ja liivintaskustaan lyijykynän, ja sanoi Aapolle:
— Näes, minä haluan saada tarkan luettelon kaikista veloistani, minä kun aion huomenna jättää konkurssianomuksen.