KOTIINTULO
Nyt palataan luonnon helmasta Helsinkiin, ja junat ovat täynnä kuin Turusen pyssyt ihmisiä ja sateenvarjoja ja koreja ja kapsäkkejä ja koululaisia ja mehupulloja ja hillopurkkeja ja lapsia ja marjavasuja, jotka litistyksissään vuotavat.
Niinpä myös saapui palkannauttija Teophiilus Pölvänä purkkeineen ja puolisoineen ja pikku Pölvänöineen jotenkuten Helsingin asemasillalle junassa, joka pysähtyi asemalaiturien väliin perjantaina elokuun 31 pnä klo 6.55 ap., ja kun Teophiilus y.m. Pölvänät olivat aikansa ihailleet asematalon junanpuoleisia seiniä kaunistavia reklaameja, mitkä koreudessa kunnialla kilpailevat Käkisalmen ja monen muun kulttuurisolmun syysmarkkinoilla esiintyvien huvitilaisuuksien ilmoituskilpien kanssa, joissa suositellaan kansalle Magillista Ihmettä ja American Sircusta ja Ungarilaista Naista ilman Ala-Ruumista, antoi Teoph. Pölvänä puolisolleen asuntonsa avaimet ja kehoitti häntä riepottamaan pikkupölvänät onnellisesti kotiin halki kaupungin katuvilinän ja keittämään kahvin valmiiksi, perheen pääpölvänän jäädessä perimään pakaasissa olevia matkatavaroitaan.
Teoph. Pölvänä seisoi puoli tuntia sen laskuseinän takana, jonka yläpuolella oli vakuutus: »Matkatavarain ulosanto. Utgifning af bagage», ja kun seinä seuraavan puolitunnin aikana pysyi yhä suljettuna, meni hra Pölvänä ulos ja kiroili itsekseen kaksi minuuttia. Sitten palasi hän takaisin muiden 37 odottajan joukkoon, ja kun oli kulunut tasan 40 minuuttia junan tulosta asemalle, alkoi Helsingin aseman nopeudestaan kuuluisa pakaasivirasto hissata narisevaa ja kitisevää seinää ylös. Ja kun oli kulunut tunti, sai hra Teoph. Pölvänäkin tavaransa pois, mistä näkyy, että kaikki joutuu aikanaan, kun ei vain hätäile.
Ajuri, joka kyyditsi hra Pölvänän tavaroineen kotiin, oli vakavassa ja perusteellisessa aamuhumalassa, niin että hän vain vaivoin sai selon katujen nimistä ja asemasta, talojen numeroista puhumattakaan, mutta pukillaan hän kuitenkin pysyi, mistä selvästi nähdään, että tottumus on toinen luonto myöskin ajurin vaivalloisessa ja välistä vaarallisessakin ammatissa, ja hra Pölvänän auliisti jaellessa neuvojaan siitä, milloin oli käännyttävä oikealle, milloin vasemmalle, milloin taas ajettava eteenpäin suoraan kuin ampiaisen lento, päästiin vihdoin perille, ja ajuri tuli hevosen äkillisesti pysähtyessä päälaelleen kadulle, nousten kuitenkin nopeasti ylös ja selittäen omituisesti ja aavemaisesti hymyillen tarkoituksensa vain olleen auttaa herraa matkatavaroiden siirtämisessä rattailta oven eteen, ja kuskipukin olevan liukkaan ja pettäväisen näin aamukasteen aikana.
Teoph. Pölvänä maksoi ajurin, joka autuaallisesti taivaalle katsoen pisti rahat kauhtanansa taskuun, tervehti Pölvänää kolme kertaa syvään kumartaen ja lakkiansa laajasti heilauttaen ja ollen tällöin vähällä jälleen pudota pukilta, sekä lähti sitten ajamaan pois, luotuaan hra Pölvänään silmäyksen, joka ilmaisi mitä sydämellisintä myötätuntoa ja tuntui lupaavan elinkautista ja kaikki koettelemukset voitollisesti kestävää ystävyyttä.
Hra Pölvänä alkoi raahata tavaroitaan viidenteen kerrokseen lohduttaen itseään odottamassa olevalla kuumalla ja väkevällä aamukahvilla. Mutta kun hän pääsi asuntonsa — 2 huonetta, keittiö & nykyaj. muk. — eteisen ovelle, seisoivat kaikki muut Pölvänät vielä rappukäytävässä repimässä ja jyskyttämässä ovea, ja paikalle keräytyneet naapurit sekä talonmiehen rouva todistivat, ettei ovi tullut auki.
Silloin Teoph. Pölvänä muisti lievällä kauhulla pistäneensä lukon sisään pienen rautalangan palasen tehdäkseen murtovarkaitten juonet tyhjiksi, eikä hän ollut muistanut puhua mitään puolisolleen siitä, että rautalanka oli ongittava pois avaimen rei'ästä, ennenkuin avain pistettiin paikoilleen. Nyt oli avain työntänyt ja vääntänyt rautalangan lukon sisälmyksiin, niinkuin luonnollista oli, ja koetettuaan turhaan väkivallalla vääntää lukkoa auki käski Pölvänä noutaa lukkosepän.
Lukkoseppä tuli kahden tunnin kuluttua, jona aikana Pölvänät seurustelivat naapurien kanssa rappukäytävässä ja katuovella. Lukkoseppä oli vanhanpuoleinen ja ammatissaan taitava henkilö, ja kun hän oli neljännestunnin kronannut lukon kimpussa, pysähtyi hän pyyhkimään hikeä otsaltaan, katsahti ympärilleen ja ilmoitti olevansa mielipiteiltään uskonnollinen, ja että hän muussa tapauksessa kiroaisi, niin että pöly katosta putoaisi. Sitten otti lukkoseppä koko lukon irti ja sanoi, että joku roisto on tunkenut rautalankaa lukkoon.
Kun ovi nyt avattiin, kuului sen sisäpuolelta romahdus, kuin olisi huoneisto sortunut läjään, ja kauhusta voihkaisten peräytyivät kaikki takaisin. Hra Pölvänäkin kalpeni ensin, mutta tointui sitten ja selitti rauhoittavasti myhäillen, että se oli ollut vain eräs hänen varokeinoistaan murtovarkaita vastaan. Hän oli ennen maalle lähtöään kasannut tapuliksi oven eteen kuusi tuolia sillä tavoin, että tapulin täytyi sortua ovea avattaessa, ja tapulin päälle oli hän kasannut 3 kpl kastrullin kansia, kaksi tyhjää sankoa ja peltisen pesuvadin.
Kuultuaan tämän selityksen hajautuivat naapurit, ja viereisessä huoneistossa asuva rouva, joka oli saanut sydämentykytyksen, meni ottamaan virmajuurentippoja, kaksitoista tippaa puolessa kahvikupillisessa vesijohtovettä.
Pölvänät astuivat tyytyväisin mielin sisään ja ryhtyivät asumaan huoneistoaan, joka oli todellakin saanut olla rauhassa murtovarkailta.