XXIV.
Litvinow käveli huoneessansa, syviin mietteisin vaipuneena. Nyt tuli hänen siirtyä teoriasta käytäntöön, keksiä, millä tavoin ja keinoin paeta, lähteä tietämättömiin seutuihin… mutta kummallista! Vähemmin hän mietiskeli näitä keinoja kuin sitä, oliko se päätös, jota hän niin hellittämättä oli tahtonut, oliko se nyt vainenkin epäilemätön tosiasia! Oliko lopullinen, järkähtämätön sana lausuttu? mutta niinhän Irina oli hänen lähtiessään sanonut: "ryhdy toimiin, ja kun kaikki on valmiina, anna siitä vaan tieto minulle". Asia on selvä! Pois kaikki epäilykset! Toimeen! Ja Litvinow ryhtyi — toistaiseksi harkitsemaan.
Ennen kaikkea rahaa. Litvinowilla oli puhdasta rahaa 1,328 guldenia eli, Franskan rahassa, 2,855 frankkia, mitätön summa, mutta riittää se sentään ensi tarpeiksi, ja sitten pitää pyytää isää lähettämään niin paljon kuin on mahdollista… saisihan isä myödä metsän, osan maata… mutta mitä syyksi?… No keksitäänhän joku syykin. Irina oli tosin puhunut hohtokivistään, mutta sitä ei saa millään muotoa ottaa lukuun; pahan päivän varaksi ne. Sitä paitsi oli omaisuutta vielä hyvä geneveläinen puolikronometri, josta saanee… vaikkapa 400 frankkia.
Litvinow pistäysi pankkiirinsa luokse ja tiedusteli kautta rantain, saisikohan tarpeen tullen rahaa lainaksi, mutta Badenin pankkiirit ovat monessa liemessä keitettyä, varovaista väkeä. Vastaukseksi moisiin kysymyksiin ottavat he päällensä masentuneen, näivettyneen muodon, ovat kuin kedon kukkasia, joilta viikate on varren katkaissut; jotkut ripeästi ja rohkeasti nauravat teitä vasten silmiä, ikäänkuin täydelleen käsittäen teidän viattoman pilanne. Koettipa Litvinow, häpeäksensä, onneaan ruletissakin, pannen — kuinka halpamaista! — yhden taalerin numerolle 30, ikävuosiensa luvulle. Hän teki sen, suurentaakseen ja pyöristääkseen pääomaansa, ja sai kuin saikin, elleihän suurentaneeksi, niin ainakin pyöristäneeksi pääomansa, se on: hän menetti liiat 28 guldenia.
Toinen kysymys, tärkeä sekin, oli — passi, mutta eihän se naisille ole niin aivan välttämätön, eikä sitä kaikissa maissa kysytäkään, niinpä Belgiassa esimerkiksi, samoin Englannissa. Sitä paitsi, voihan sitä hankkia muitakin passeja eikä vain venäläisiä. Litvinow harkitsi vakaasti näitä asioita: hänen päättäväisyytensä oli luja, ilman vähintäkään horjuvaisuutta, ja sittenkin, vastoin hänen tahtoaan ja sitä kysymättäkään, astui esiin jotain vähemmin vakavaa, melkein koomillista, joka pilkisteli näkyviin kesken hänen harkintojansa, ikäänkuin koko hänen hankkeensa olisi leikintekoa, ikäänkuin ei tuollaisia pakoja koskaan olisi todellisuudessa tapahtunutkaan muuta kuin komedioissa ja romaaneissa ja kenties jossakin maaseuduilla, jossakin Tshuhlomin tai Sisranin piirissä, missä, erään matkustajan kertomuksen mukaan, ihmisillä on välistä niin ikävä, että vatsaa kivistää.
Litvinowin mieleen muistui tuossa, kuinka muuan hänen tuttavistaan, virkaeron saanut kornetti Balsow, oli vienyt erään kauppiaantyttären kestikievaritroikalla kulkusten kanssa, juotettuaan sitä ennen humalaan sekä vanhemmat että itse morsiamenkin, ja kuinka sittemmin oli tullut selville, että kornettia itseään oli vedetty nenästä, ja hän vähältä oli saada selkäänsä kaupanpäällisiksi. Litvinow suuttui kovasti omaan itseensä moisista sopimattomista muistelmista. Samassa ajatteli hän Tatjanaa, hänen äkkinäistä lähtöänsä, koko tuota tuskaa ja kärsimystä ja häpeätä, ja silloin hän liiankin syvästi tunsi ryhtyneensä kovin vakaasen asiaan ja olleensa oikeassa, sanoessaan Irinalle, että hänen kunniansakin vaatii häntä menettelemään näin eikä toisin… ja taas, mainittuaan tuon nimen, tunsi hän jotain polttavaa, joka suloisella kivulla kietoutui hänen sydämmensä ympärille ja jähmettyi siihen.
Hevosten töminää kuului hänen takanansa. Hän astui syrjään… Irina ajoi hänen ohitsensa ratsain, rinnallaan lihava kenraali. Irina tunsi Litvinowin, nyökäytti hänelle päätä ja, lyöden hevostaan raipalla kylkeen, pakotti sen nelistämään ja päästi vihdoin täyteen vauhtiin. Tumma harso hulmahti tuulessa…
— Pas si vite! Nom de Dieu! pas si vite![121] — huudahti kenraali ja päästi ratsunsa hänen jälkeensä.