IX.
Filomela eli Satakieli.
"Miksi satakieli vaikeroitsee?" — Ihmishenki, näet sä, puhuu hänessäkin ja sentähden hän meitä liikuttaa. Ja jos kysyt, mistä satakieli on saanut omaisuuden enemmän kuin muut meissä herättää sitä romantillista mielialaa, jota hänen laulunsa vastustamatta virittää, tai miksikä juuri hän ennen muita viihtyy yön hiljaisuudessa, taikka mistä syystä hänen laulunsa niin hyvin sointuu yhteen lemmen unelmien ja lempivien sydämmien kanssa, niin tietäös, että kauniit sävelet tulevat neitsyestä hentoisesta ja että ne tästä syystä soivat niin puhtailta, niin sulovilta.
* * * * *
Kaksi impeä kasvoi Pandionin palatsissa loistavassa Athenan kaupungissa. He kasvoivat kuin kukkaset, mutta kauniimmat olivat he kaunihimpia kukkia, sillä heidän ihanat silmänsä puhuivat sisällisestäkin, hengen, kauneudesta niin rikkaasta, että, kun niihin katsoit, sä luulit köyhyyden jo tuiki maailmasta kadonneen. Ja Kreikan nuorukaiset, joiden osalle se onni sattui että saivat näitä impiä nähdä, tunsivat ja tunnustivat yksin mielin, että olivat nähneet kaunokaisista rikkaan Hellaan kaunihimmat naiset.
Ja maan kaunokiharaiset pojat kilpailivat voittaaksensa suosiota impien edessä, uljaat ruhtinaat kävivät heitä kosimassa. Mutta immet eivät niihin taipuneet, vaan pitivät sydämmensä vapaina toisiansa varten.
"Toisiansa varten" — sillä keskenänsä olivat he tehneet sisar-liiton semmoisen, että rakastaisivat toisiansa totisesti ja etteivät toisistaan eroaisi tässä maailmassa, eipä toisessakaan maailmassa, jos suopeat jumalat semmoista sallisivat.
Ja siltäpä todellakin näytti kuin olisivatkin korkeat jumalat katsoneet hyväksi toteuttaa sisar-parin tahdon ja päätöksen, ja kuin olisivat onnen jumalattaret, nuo järkähtämättömät Moirat eli Parcit, kehränneet sisarten elämänlangat yhdenlaisiksi. Mutta se siltä ainoastaan näytti, sillä vaikka langat olivat yhtä pitkät, niin oli niihin kuitenkin eri kohtaloita kierretty.
Metelinen aika sattui maalle. Kuningas Pandioni joutui sotaan toista kuningasta vastaan nimeltä Labdako, Thebessä. Kun thebeläinen kuningas näytti pääsevän voitolle, kutsui Pandioni avuksensa Terey'n, joka oli kuningas Dauliissa. Tämän avulla voitti Pandioni Labdakon, ja palkinnoksi tarjotusta avusta lupasi Pandioni liittolaisellensa Tereylle vanhemman tyttärensä Prokne'n, — toisen tuosta ihanasta sisar-parista. Nuorempi, Filomela, oli jäävä kotiin vanhempain luo.
Surulla ja kauhulla kuulivat kauniit sisaret tämän päätöksen ja koettivat saada sen peräytetyksi; Prokne itki, Filomela rukoili. Mutta kuningas oli antanut kuninkaallisen sanansa, ja Terey pysyi oikeudessaan lujana, vaatien lupauksia turvaavata Zey-jumalata todistajaksi. Ei mikään auttanut, lupaus kävi toteen: Prokne tuli Tereyn puolisoksi, Filomela jäi isän huoneesen.
Näin tulivat kaunokaiset siis eroitetuksi.
Mutta Prokne ikävöitsi suuresti entistä onnellista oloansa ja rakastettua sisartansa; ja pian tuli kaipaus niin palavaksi, ettei hän enään voinut olla Filomelaa näkemättä. Hänen puolisonsa Terey tarjousi silloin koettamaan hankkia Pandionilta lupaa Filomelalle käydä häntä tervehtimässä, jopa lupasi itse perillekin saattaa Filomelan.
Terey läksi nyt Athenaan, tuli Pandionin palatsiin, kertoi asiansa ja onnistuikin saada isän lupaa tyttärelle. Kaipauksesta vaalennut kukka tuli ruusuiseksi kuin ennenkin, kun isä hälle tätä ilmoittaen käski hänen laittauda valmiiksi. Ken oli määrätyllä ajalla lähdölle valmis jos ei Filomela? Tereyn turvaan suljettuna lähti Filomela isän-huoneesta, vanhan isän siunauksella saatettuna.
Mutta Tereyn turva, mimmoinen oli se? — Olihan valanrikkojan pettävä turva.
Terey oli kuningas, Terey oli sukulainen, Terey oli Proknen aviomies; mutta kuninkaallisuutensa, sukulaisuutensa, uskollisuutensa, kaikki Terey unhotti himojen tuimasti raivotessa. Onnettomuuden hetki oli läsnä, turvattoman viattomuuden taivaallinen suojelija oli kääntänyt kasvonsa pois, päivä laski häpeästä punastuen ilmanrannan alle, kätkien puhdasta silmäänsä karvauksesta ilkiön kurjasta työstä.
Kun seuraavana päivänä Helio taas ohjasi valovaunujansa taivaslaen yli, niin oli rikos tehty ja Filomela joutunut rikoksen uhriksi.
Tuskin sai Terey selvin järjin ymmärtäneeksi kahdenkertaista rikostansa vasten turvatonta impeä ja sukua, ennenkuin uusi hurjuus hänen mielensä valtasi. Enemmän peljäten ihmisten tuomiota kuin korkeain jumalain, mitkä uskollisuutta ja oikeutta suojelevat, mietti hän keinon, millä estäisi Filomelan ilmi antamasta hänen hirveätä rikostansa, ja keksi uuden ilkityön. Hän leikkasi kauniilta raiskatulta neideltä kielen pois, sulki hänet huoneesen, jonka hän jätti muutamain hyvien toverien vartioittavaksi, ja antoi ankaran käskyn, että vankia katsottaisiin ja kohdeltaisiin aivan niinkuin hän olisi tämän maailman suhteen kuolleena. Surmata häntä, sitä Terey ei uskaltanut, hän oli siihen liian pelokas, jumalia luuli hän tällä tavoin vähemmin vihoittavansa kuin jos hän oli Filomelan hengeltä saattanut.
Terey matkusti tämän jälkeen puolisonsa tykö niinkuin ainakin, ja kertoi tälle teeskentelevällä sääliväisyydellä, että Filomela oli tiellä kuollut, ja että hän oli hänen juhlallisesti haudannut sekä manalan jumaloillekin tavan-mukaiset uhrit tyystin ja täydellisesti suorittanut.
Mutta Nemesis, tuo koston leppymätön jumalatar, jonka tarkka silmä kaikki huomaa, tuli tällä kertaa yhtä vähän kuin milloinkaan petetyksi. Hän huomasi heti mitä oli tapahtunut ja mihin Filomela oli kätketty, ja hankki tälle tilaisuuden ilmiantaa olopaikkansa sen mainion "kudelman todistuksen" kautta, jonka vanhat runoilijat ovat runoelmillansa ikuiseksi tehneet. Filomela, jonka elämän ilo oli loppunut ja joka nyt eli ainoastaan kostaaksensa, työskenteli, näet sä, vankeudessaan kutomalla. Niin kutoi hän myös hyvin taidokkaan kankaan, johon hänen elämänsä surullinen kohtalo oli taiten kuvaeltu. Uskollisen palvelijan kautta sai hän tämän kankaan Proknelle, ja mitä ei muu ymmärtänyt, sen ymmärsi heti aavistavainen sisaren-sydän.
Prokne vartoi nyt tilaisuutta saada sisartansa tavata. Tämmöinen ilmestyikin kun vasta taas vietettiin noita haaveellisia Dionyson-juhlia, joita kutsuttiin "kolmenvuotisiksi", syystä että niitä vietettiin joka kolmas vuosi. Silloin oli naisten tapa seppelöittyinä, thyrso-oksa kädessä, karehtia kaiken yötä ympäri seutuja, tanssien ja laulellen ylistysvirsiä, dithyrambeja ja köörilauluja Dionyso jumalan kunniaksi. Näiden intomielisten, haltiokkaitten juhlien kestäessä, osasi Prokne päästä sisarensa vankihuoneesen ja pelasti hänen.
Yhdessä päättivät he nyt kostaa Tereyn julmia ilkitöitä, ja sen he viipymättä tekivätkin, ja läksivät sitten pakoon.
Mutta jumalat, jotka olivat nähneet Proknen ja Filomelan kärsimykset ja joiden tuli heitä sääli, antoivat armonsa loistaa sisarille, joidenka keskinäinen rakkaus oli yhtä harras kuin ennenkin. He pitivät korkeassa Olympossa neuvoa. Heidän viisautensa katsoi hyväksi päättää, että sisarten inhimillinen elämä kärsimyksineen suruineen nyt olisi päättynyt, sillä mikäs riemu voi heille niinkuin muille enään kukoistaa? Apolloni, Zeyn suopea poika, lähetettiin sentähden maan päälle, ja täällä hän muutti onnettomat ihanat sisaret pieniksi linnuiksi: Proknen kauniiksi Pääskyseksi, Filomelan sulo-ääniseksi Satakieleksi.
Ja nyt tiedät sä, että, kun satakieli laulaa livertelee sulosointuisia säveleitänsä, niin se on Filomelan henki, jonka kuulet yössä vaikertelevan. Hän valittaa kadonnutta nuoruuttansa ruusuineen lempineen, mikä kaikki sydämmettömän ilkityön tähden hajosi tyhjään. Hän kaipaa huokauksella armasta vanhempaiskotoa, missä hän sisarensa rinnalla kasvoi sulassa rakkaudessa maailman pahuutta aavistamatta, missä kaikki olivat niin hyvät ja missä Hellaan kaunokiharaiset nuorukaiset ihastellen seisoivat heidän jalkainsa juurella.
Tätä se on, jota satakieli laulaa, tätä se on, jota hän uskoo yön hiljaisuudelle ja kesä-illan lauhkeille tuulille. Ja harvoin saat häntä nähdä, sillä hän pakenee ihmisiä, joita hän nyt on oppinut tuntemaan pahoiksi; mutta kauniin laulunsa antaa hän soida, ja sen kun kuulemme, tunnemme rinnamme sisimpien kielien vavahtavan, sillä se puhuu meille satakielisen soittimen moninaisella värähdyksellä, satakielisen sävelen suloisuudella.