PATALJOONA LÄHTI.
Oottako kuullu jotta nyt on suamalaanen sotaväki lähteny Vaasasta ja tuatu ruattalaasia tilahan?
Ja monen mamman flikan syrän on aivan tukehtua kun
Vieraille maille mun kultani lähti ja jätti mun tänne yksin.
S’oli ollu kuulemma oikee traakillista toisis porttipiälis maanantaita vasthan yällä.
Mettäprunnin kannellaki oli joka nurkalla istunu itkevä pari ja oikeen oli männynlarvakki humaannu jotta:
Sotapoika sorja ja neito ihana
Ne istuu illan tullessa
Lähtehen reunalla.
Kun kaks kukertelovaasta kyyhkyystä noukat yhres.
Suamalaasten sotapoikaan piti jättää kultansa suruhun sortumahan ja lähtiä Helsinkihin viättelysten pesähän, johna niin monen poijan syrän on kylmenny.
Ei oo kumma jos Vaasan flikat ovakkin suuttuneina kun tualla lailla sotamiähiä siirrellähän paikasta paikkahan. Kun justhin on saanu ittellensä vasituusen heilan jostaki kersantista eli vääpelistä ja pian meinathin ostaa sormus — niin silloon justhin siirrethän koko sotaväki toisehe kaupunkihi!
Ja taas pitää flikkaan alkaa aluusta koko tuhina aiva ventovierahan kans.
Kovasti n’oon ny suutuksis kaikki Hiltat ja Mantat täälä Vaasas.
Kun m’olin eileen illalla kans’ asemalla kattomas ku tänne tuathin ruattalaane pataljoona suamalaasen siahan, niin takaasin tulles kuulin kuinka kaks ruattalaasta piikaa kovasti praatas ja oli sinnis, kun niiren suamalaaset kullat siirrettihin pois Vaasasta.
Toinen sanoo jotta:
— S’oon aivan nuaren ruattalaasten herraan, förpannatu Folkparttiin syy, kun suamalaaset sotapoijat, jokk’on niin hyviä halaamhan, siirrettihin pois. Ja tilalle tuathin Närpis-holingar o tuku de bundpojkar som je som bara snyys. (tuallaasia Närpiön ressuja, jokk’on ku piaksuja.)
— Jaa-ah, sej int annat Baat! (Älä muuta sano) — sanoo toinen.
— Tå ja va på stasjuun i natt tå döm kom, så greit töm o liipa o saa he töm ha haft så jestandes dryjgt i Hälsinfoss, he töm ha bara gråti. (Kun m’olin yällä asemalla kun ne tuli, niin aivan ne itki ja sanoo, jotta niill’on ollu niin ikävä Helsingis jotta aivan n’oon itkenehet). Ein yta töm ha fråga jeenast et mamm o sagt he an sku ha kikka. (Yks oli kyselly äitejä jo asemalla jotta se tahtoo kikkaa.)
Sellaasta ne puhuuvat ja toinen sanoo viälä jotta:
— Tuku de soldaatan som kan int hälst pussas naa! (Tuollaasia sotamiähiä, jokk’ei taira eres pussatakkaa).
Ja toinen sanoo jotta:
— Men finnpojkan, töm va bra ti kröst, nästan välkkan än ryyssan. (Kyllä nua finnipoijat oli kovia pusertamhan, melkeen parempia ku ryssät).
Niin puhuuvat ja haukkuuvat, mutta kiiluvin silmin jo kattelivat näitä uusiaki.