TAPPURI-OSUUSKUNTA.
Oottako kuullu kuinka osuustoimint’ on ottanu levitäksensä Ylistaros?
Iivarinpään äijäkki nakkasivat klupunsa nurkkaha ja sanoovat, jotta tappuri se olla pitää taloollisis.
Ja sitte pirettihin sellaane kokous, johna tuumattihin. Tuumattihin niin tukevasti, että äijään oli ottanu oikeen kipiää takaraivaha. Mutta päätös kans tuli, jotta tappuri ja osuuskunta laitethan ja livarin-Alfree pannahan hyppöölle. Äijät saattelivat Alfreen asemalle ja sanoovat jotta:
— Muista sitte vain tinkiä. Jos suinki saat, niin jutkahuta kauppamiähiä, mutta katto vain ethes, etteivät sua hyppöötä.
Alfree veti karvalakin lujempaha päähänsä, rypisti ripsikarvojansa ja lupas kattua ethensä.
Ja hyvin se poika kaupungiss pärjäski. Sai luphan Hankkijalta erinomaasen tappurin ja Wiikströmiltä parasta sorttia moottorin.
Mutta n’ei tullehekkaa heti paikalla ja se oli kamala paikka.
Isännät istuuvat takkakivellä aamusta iltaha, polttivat ja pahkuloottivat, ku niitä konehia ei rupia jo kuulumha. Niin jantusjaloon orottivat, että yhreltä oli palanu suuri reikäki housunperähä takanporos. Ja muilta meinas jäärä pärinät kaivamata. Ne kulki toisisnansa ja olivat kun kipeetä kissiä. Paneskelivat että:
—- Kun ei se tappuri jo tuu!
Iivarin-Alfreen piti seisua osuuskaupas telefoonin ääres aamusta iltaha ja aina vain soittaa kaupunkiin, että eikö se jo tuu?
Ja ku se oli justihi soittanu sen seittemännen kerran niin taas yks osakas sanoo, että:
— Eikö se jo tuu?
Ku osuuskunta oli tällä lailla hyväs sovinnos toiminu viikon verran niin jo tulivat konehet.
Ne tuathin asemalta sellaasella ryminällä, että mökkiläästen tornit heiluu. Pantihin käyntihin sen taloon riihen eres, johka ensiksi oli lentäny kaunahaukka.
Moottori tikkas ku silinterikello ja tappuri tryskas n’otta ruumenooset lentelit Heikkoolan larvoolle asti.
Isännät lipoovat kiältänsä ja sanoovat että:
— Jo on kätevä masiina. Viärähä se ny meille.
— Ei ku meille!
— Meille se viärähä! M'oon kans osakas.
Kukin isäntä hairas tappurinpyärihi kiinni ja rupes vetämhän meilleppäin.
Pari miästä hintras moottoria, yks hyppöötti öljykannua kotiansa.
Siinä puhuttihin tihijää ja kovalla äänellä, verettihin ja nyjittihin.
Sanottihin sarvipäitä.
Mutta alapään isännät voittivat ja veivät. Ylipään miähet puhaltelivat hyppyysihinsä ja seisoovat päävääräs ku karoot.
— Viäkää rumaaset ja pitäkää! — sanoovat. Me eruamma koko osuuskunnasta, kun ei kerran konehet oo sellaaset, jotta niillä sais joka taloon elot tryskätyksi samana päivänä.
Lähtivät kotiansa ja laihnasivat tappurin mualta. Ovat ny niin suutuksis, etteivät saata kattuakkaa alaasehepäähän päin.