HÖYHENJÄRVELTÄ SALMIJÄRVELLE.
Aharasta siäl'oli nukkua Jakolan Mikon ullakolla, mutta meni se. Väsynehiä oltihin ja kukin koitti haukkoja ilmaa sen ku kerkes. Sellaane jyrinä siälä ullakolla käyy, jotta kovasti oli taloonväki peljänny tornin hajuavan. Mutta kyllä kans olimma hyvin nukkunhet. Järvenrantahan marssittihin hantuuki kainalos silmäpyykille. Aurinko paistoo korkialla, leppoone tuulenhenki hiveli poskipäitä ja loiskutti lainehia rantakivillä. Miäli oli yhtä raitis ku aamu raikas.
Kun oli saatu aamukaffit ja tyhjennetty muutamia fiilipunkkia nii oltihin taas valmihia jatkamhan matkaa Patsjokia alhappäi. Suamen Matkaaluyhristys on hualehtinu siitä, jotta Petsamhon menijöötä varte on järjestetty säännöllinen moottorilaivaliike Nautsista Jäämeren rantahan, Kolttakönkähälle, josta sitte pääsöö toisella laivalla Petsamhon. Tätä veneskyytiä moottorilla ylläpitää yks kauhavalaane Lammi niminen miäs, joka asuu Salmijärvellä ja harjoottaa siälä samalla kauppaa. Sen oli puhet tulla meirän joukkua vastahan Näutsihin, mutta moottori oli menny prilleehi, n’ottei se joutunukkaa aikanansa. Meirän oppahaksemma matkalle oli liittyny jykevä jääkärikapteeni Autti Lapin rajavartiostosta ja se hommas meille venehiä ja rajasotilahia soutamhan. Pualivälis Höyhenjärviä tuliki sitte Lammi vastooksille ja Jakolan Mikosta asti saatihin istua moottoripaatis. Veneskyyti Nautsista Kolttakönkähälle maksoo 200 markkaa hengeltä ja matka kestää toista voorokautta.
Mä utelin siltä Lammilta, kuinka s’oon tänne Peisamhon kulkeepunu ja mitä se tykkää olostansa. Sanoo vai jotta:
— Tulipahan lährettyä siältä tuppi-Kauhavalta Sippoolan kylästä vähä levjemmille markinoolle. Kaupooll'oon kulkenu ja tänneppähän on tullu jäätyä. Kolmatta vuatta mull’on pikkuune kauppa ja asumus tuala Salmijärvellä. Ku tuli ruvettua Matkaaluyhristyksen kans kauppoohi matkustajaan kuljettamisesta Kolttakönkähän ja Nautsin välillä, ja ku mä samalla kuljetan Petsamon postia, nii onhan täs tulettavaa hommaa. Tänä kesänä tilasin tämän 5 hevoosvoiman moottorin ja nythän se käy mukavasti kuljettaa postia, matkustajia ja tavaroota, ku on näin tilava veneski.
Se Lammi on viälä nuari miäs, ja kaikesta näki, jotta kyllä se miäs rahaa kasaa. Sellaasia siälä pitääs olla Petsamon puales enemmältä. Kyllä siäl'olis monellaasia mahrollisuuksia yritteliähille ja tarmokkahille miähille.
Justhin ku m’olimma lährös Jakolan-Mikosta, nii ranthan tuli suuri veneslasti ulkomaalaasia huvimatkaalijoota elikkä turistia, niinku fiinisti sanothan. Siin’oli herroja ja frouvia kymmenkunta. Toiset puhua honottivat enkelskaa, toiset tolittivat norjankiältä. N’oli tulos Kolttakönkähältä ja reissasivat Rovaniämelle ja siältä Helsinkiin. Kovasti olivat herraasis matkapukimis. Yhrelläki frouvall'oli miähenpuku yllä, housut vai vähä tavallista möhliämmät, ja kukoonhöyhen lakis. Tämän nuaren housufrouvan miäs oli kovasti paksu ja lyhyt vanha äijänkänttyrä, joll'oli niin suuret ympyriääset ja mustasankaaset klasisilmät pääs jotta se kätteli ku kaffikupiilla. Mutta frouv’oli nuari ja nätti. Ja eikhän s’ollu vähä lapsellinenki. Ainaki se hypellä primputteli heti ku venehestä pääsi. Ku mä satuun seisomhan siinä keskellä pihaa, nii tuli ja kysyy multa jotta:
— Tu ju spiik inklis söör?
— Jees mai köörl, ai spiik inkliskaa jotta pritaa. Hau du ju duu?
— Veri veli! — tuumas se ja päästi aika naurun.
Siihe tuli jo Jakolan Mikon emäntäki kattomhan uusia tulijoota. Ku mä sanoon sille jotta:
— Nyt teille vasta kamala sakki tuli. Kuinkas te näiren enklantilaasten kans pärjäättä? — nii tuumas vai jotta:
— On nuata ennenki nähty tuallaasia!
Ei se muari sumeele!
Ei m’ollu pääsny Jakolan Mikosta jos kilometrin verran Höyhenjärvelle, nii moottori toppas. Tiätysti! Sellaasia n’oon moottorit. Sitä väännettihin ja pyäritettihin monin miähin, mutta s’ei lähteny enää itte liikkeelle. Ei auttanu silloo muu ku soutaa rantahan ja lähtiä häkemhän yhtä mestarimiästä, joka asuu parin virstan pääs. Siinä likill'oli kolttalappalaaskylä ja ku oli hyvää aikaa, nii lährin mä kattomhan, minkälaasia ihmisiä n’oon. Ja Hermanni tuli tiätysti joukkoho, sillä yhres me aina kuljimma ja kattelimma tarkasti kaikki paikat. Mutta ku niistä koltista olis nii paljo kerrottavaa, ja kun mä rookasin niitä muallaki nii mä juttelen niistä vähä enemmältä tuannempana jotta pysythän träillä.
Moottori saatihin jonkun tiiman päästä taas kuntohon ja matkaa jatkettihin ethenpäi monen kosken ja komjan järven kautta Salmijärvelle, joka on n. 50 km Jakolan Mikosta. Sillä välill'oli Joortanin nivat eli kosket ja 15 km pitkä Vouvatusjärvi. Sitte tuli Vetokoski ja 11 km pitkä Pitkäjärvi. Ennen Salmijärviä oli viälä mahtava Menikkakoski ja kaunis Maitokoski, johna vesi kuahuu aiva tasaasena valkoosena vahtima. Siitä s’oon saanu nimensäkki.
Salmijärvi on Patsjoen suurin järvi. Se on 17 km pitkä ja kaunis soukka salmi yhristää sen sisarjärvehensä jylhän mahtavahan Kuotsjärvehen, jota korkiat tunturit reunustaavat. Salmijärven rannalla on Patsjoen suurin kylä, Salmijärvi, joka on muistettava siitä, että siälä tapahtuu 1 p:nä huhtik. 1920 verinen Salmijärven taistelu, johna kaatuu m.m. jääkäriluutnantti Koivisto. Suamen hallitus oli lährettäny satakunta sotilasta käsittävän joukko-osaston ottamhan haltuhunsa Suamelle luvatun Petsamon, mutta polseviikit söivät sanansa ja tulivakkin kahrella sotalaivalla Petsamhon, josta vähälukuusten suamalaasten piti lähtiä perääntymhän ylivoiman erestä takaasi Suamea kohri. Salmijärvellä suamalaaset salakavalasti yllätettihin. Paikkakunnan punaaset opastivat ryssät kiartoteitä suamalaasten niskahan, piirittivät Salmijärven koulun, johna sotilahat viättävät yätä, ja alkoovat murhaavan kivääritulen joka taholta. Luutnantti Koiviston ampuu yks salakyttä lähimmän taloon navetasta koulun pihalla. Ampuja oli naapuritaloon poika, joka nyt oleskeloo Norjan pualella. Taistelus kaatuu joitaki sotilahia, kolmisenkymmentä miästä ahristuu pakenemhan Norjan pualelle, rajan yli Salmijärven toiselle rannalle, ja loput perääntyyvät taistellen ja kuljettaan haavoottunehet ja kaatunhet mukanansa Suamen rajan yli. Salmijärvellä taistellehet sotilahat olivat vapaaehtoosia Kaartin Jääkäripataljoonasta ja lähtivät matkahan Vaasasta. Ne olivat Etelä-Pohjanmaalta ja Kalajokilaaksosta kotoosin. Norjahan joutunhet riisuttihin siälä aseesta ja pirettihin monta kuukautta sotafankeures Norjas Kirkkoniämen kaupungis.
Salmijärven kansakoulun opettajana toimii nykyänsä kirjaalija ja entinen sanomalehtimiäs Samppa Luoma Kokkolasta. M’oomma Sampan kans vanhoja tuttuja ja kovasti sen leves silmät, ku näki mun astovan venehestä koulun rantahan. Kättä siinä fläiskättihin tukevasti ja kyseltihin vointia ja kuulumisia. Omahan olohonsa s’oli kovasti tyytyvääne, mutta koulu oli kurja. S’oon entinen venälääne kyläkoulu, joka ny on muutettu suamalaaseksi kansakouluksi. Yksi piäni ja hatara siin’on luakkahuanes ja toinen samallaane pöksä, jota käytethän halkoliiverinä, perunakellarina, oppilasruakalana, sisäoppilasten asuntona, voimistelu- ja käsityäsalina, puiren hakkuusehe y.m. y.m. Oppivelvollisuutta pitääs siäläki Salamijärvellä nourattaa. Kouluikääsiä lapsia oli ympäristös 91 ja tukkimalla sai niitä luakkahan mahtumhan 31 kappalesta. Koulumatkat on kymmeniä kilometriä ja niin pitkämatkaasia lapsia pitääs koulus ruakkia, vaatettaa ja antaa asunto. Päin pyttyä on koko oppivelvollisuuslaki siälä pohjooses. Suamen hallitus ei oo rakentanu yhtä ainutta koulua Petsamhon, ei korjannu, ei pykänny mitää. Kaikki on rempallansa ja siinä kunnos ku ryssät jättivät. Toisis kouluus ei oo eres sisusklasia. Silmät jäätyy päähän talvella nii lapsilla ku opettajilla, jokk’ei voi huanehisnansa asuakkaa kylmän aikana. Niin on asiat esim. Pummangin koululla. Hävettää siälä suamalaasta ku näköö, jotta ryssät saivat eres jotaki aikahan, mutta Suamen pualesta ei oo mitää yritettykää.